Mikkihiiri merihädässä

Huhhuh taas. Ei järin hienosti oo alkanut meidän veneilytaipale. :D Eilinen reissu oli huikea. Ensin kosahti mun uunituore mato-onki (sniff) ja vain hetki sen jälkeen moottori alkoi hajota säpäleiksi. Siinä vaiheessa, kun moottoriosastolta lenteli kamaa mereen, ajattelin että ei helvetti….. Täällä sitä nyt ollaan koirineen päivineen viittä vaille valmiina kuolemaan. Airoa käteen ja soutamaan. Mut eiku, eeeeei, uudet airotkin aivan vääränlaiset, eihän niillä mitään soutamaan pysty. Jes!

Meni varmaan puoli tuntia siinä räpeltäessä, kun jollain ihmeen kaupalla veneisiin täysin perehtymätön Aso sai lopulta taiottua kaikki koneen kappaleet takaisin paikoilleen sekä moottorin käyntiin. Itse olin jo soittelemassa meripelastuslaitosta paikalle. Lupasin itselleni alkaa kiihkouskovaiseksi, mikäli vielä kotiin saakka selviän. Nyt pitäisi enää päättää lähdenkö sunnuntaina takaisin merelle vai suuntaanko jumalanpalvelukseen. No mut, olipa ainakin opettavainen kokemus. Pikkukriisit tekee välillä poikaa. (silti ihmettelen miten juuri huollosta tullut vehje alkaa tuolla tavalla kylvää osasiaan)

Stubakin oli tosiaan samalla reissulla ekaa kertaa veneen kyydissä ja tärisi koko matkan kauhuissaan. Varmaan aavisti, että nyt ei hyvä heilu. Saa nähdä suostuuko enää toista kertaa tulemaan! Oon itsekin oikeastaan helpottunut, että tänään on sadepäivä. Liian rankkaa touhua mun hataralle psyykkeelle. Katsotaan, josko tälle päivälle varattu intialainen päähieronta vähän helpottaisi! ;)