Let’s fake it
Ahdistaako ketään muuta se, että nykyajan kauneusihanne on todella salliva mitä itsensä muokkaamiseen tulee? Mua oikeastaan ihmetyttää, ettei tästä kouhkata enempää. Tiistaina alkoi taas uusi sarja, jossa implantit tanassa hölkätään. Teinitytöt puolustelevat Viidakon tähteistä poikineilla voittorahoilla hankkineen kisaajan silikonipäätöstä. Kauneuskilpailusta kirkkaimman kruunun pokannut säntää heti skabasta eroon päästyään kauneuskirurgin pakeille. Terveyden nimeen vannovat fitnessbloggaajat tankkaavat jonossa nukutusainetta itseensä rintojen toivossa. Oonko mä ainoa, jonka mielestä tämä kaikki on ihan älyttömän sairasta?
Tän perusteella voisi kai olettaa, että olen äärimmäisen kauneusleikkausvastainen. En ole. Mulle on periaatteessa se ja sama, jos joku käy korjauttamansa leukansa, lisäämässä fyllinkiä jonnekin tai kiristelemässä nahkojaan. Se mikä mua tässäkin asiassa eniten kauhistuttaa, on se, kuinka yleisiä näistä toimenpiteistä on tullut. Vielä 10 vuotta sitten oli varsinainen juorunaihe, mikäli joku oli käynyt etelänaapurissa kohentamassa etumustaan. Nykyään kirurginen toimenpide on yhtä normijuttu kuin ripsipidennykset. Voin vaan kuvitella kuinka moni huonoitsetuntoinen teini säästää tälläkin hetkellä operaatioon.
Kauneusleikkaukset sinänsä eivät siis järkytä, vaan tämänkin ilmiön laajuus ja tavanomaisuus. Mä en ihan tosissani paheksu yhtään esimerkiksi sitä, että joku, joka vuodattaa vuosikaudet kyyneliä ”vääränlaisesta” nenästään, käy jonain päivänä ”korjaamassa” sen. Mutta tuntuu, että edes valtakunnan kauneimmaksi nimetty ei osaa enää olla tyytyväinen itseensä ilman parantelua. Se on musta ihan hirvittävän surullista. Nykyään kaikkein pieninkin harmitus omassa naamassa tai kehossa käydään korjauttamassa sen sijaan, että opittaisiin tykkäämään itsestä ihan sellaisenaan. Operoidaan koko paketti päästä varpaisiin. Ei edes yritetä oppia hyväksyntää, kun on olemassa paljon lyhempikin reitti hyvään itsetuntoon.
Vai onko? Leikkauskierteistä päätellen ei. Mikään ei enää riitä, kun alkuun pääsee. Tiettyjen korjailuistaan tuttujen julkisuudenhenkilöiden pumppauksesta tulee myös mieleen, että onkohan heillä joku holtiton kehonkuvan vääristymä vai mikseivät he huomaa, että millään mittarilla mitattuna nykyinen turpea look ei ole parempi kuin se alkuperäinen. Muutama on jo alkanut näyttää siltä kuin olisi käynyt läpi epäonnistuneen sukupuolenkorjausleikkauksen.
Toisaalta tuntuu vähän kaksinaismoralistiselta kirjoittaa tällaista, sillä näen ihan mahdollisena, että vanhoilla päivilläni saatan itsekin käydä napsimassa ylimääräiset nahkapalat pois, mikäli naama alkaa muistuttaa haitaria. Toivon toki, että näin ei tarvitse tehdä ja opin hyväksymään iän tuomat merkit muitta mutkitta, mutta eihän sitä koskaan tiedä. En voi silti olla kauhistelematta sitä, mihin on tultu ja missä määrin.
Ajatuksia aiheesta?
