A very grateful Birthday girl
Virallisesti keski-ikäinen synttärisankari
Juhlin eilen 36. syntymäpäivääni, aurinkoisissa ja onnellisissa tunnelmissa. Kelin puolesta päivä oli aivan täydellinen, myös olotilojen puolesta eilinen päivä oli sellainen juuri täydellinen.
Minulle hyvä päivä pitää sisällään hiljaisen mielen ja onnellisen tunteen rintakehässä.
Mitään erityistä juhlaohjelmaa syntymäpäivälle ei ollut suunnitteilla, tai no ikeastaan alunalakaen meillä oli tarkoitus suunnta Röylitti Flashback festivaaleille Paraisille. Keskiviikon tienoolla festarit ilmoittivat, että Jaya the Cats yhtyeen osallistuminen on peruuntunut ja koska Jaya the Cats oli syy miksi me festareille menoa suunniteltiin, well, peruutuksen myötä sitten peruuntuivat meidän festarisuunnitelmat.
Peruuntuneiden festarisuunnitelmien varasuunnitelmana minä pohdin, että parasta syntymäpäivänä olisi vain olla ja nauttia olemisesta. Aurinko ja hyvä kahvikutsuseura ei olisi pahasta, lukeakin haluaisin vähän ja josko sitä vielä päivän aikana ehtisi harrastamaan jotakin noista mieleisistä liikuntajutuista niin täydellistä olisi.
Yllätyslahja joka kirvoitti kyyneleet silmäkulmaani.
Sain toivomani täydellisen syntymäpäivän. Aurinkoa ja omaa aikaa kirjaa lukien takapihan rauhassa. Kaksi kakkukahville piipahtanutta perheystävää, lahjoivat minua vielä kukalla ja taululla (herkkiä lahjoja herkiltä miehiltä) JunttiPee ja PikkuS kakkuleipureina, oli itseleivottua kakkua tarjolla kahvilla piipahtajille. Täydellinen iltatäydelliselle päivälle, ystävän kanssa slackline harjoitttelua ja joogaa meren rannalla ilta-auringossa.
Eikä siinä edes vielä kaikki tuolta retkeltä, illan päätteeksi päädyimme minigolfin pyörteisin. Ystäväni Minna järjesti lahjaksi minigolfkierroksen, edellisen kerran kokeilin minigolfia joskus 80 -luvulla. Ihan syntymäpäivän kunniaksi sain vielä voittaa kierroksen, tunnustettakoot että tuurilla oli osuutta tähän asiaan aika tavalla.
Onnistuin pelin kiihkeissä pyöteissä hukkamaan pallo maastoon . Maastoon hukattu pallo minigolfradalla? Jep.
Tämän vuoden syntymäpäiväni oli lahjojen puolesta maltillinen. Ensimmäistä kertaa (vuosikymmeniin) en hankkinut itselleni jotakin tarpeetonta tavaralahjaa syntymäpäivälahja verukkeella. Ei uusia MinnaParikoita tai Louboutineja - ei tavaran tavaraa. Minulle tämä on todella merkittävä muutos aikaisempiin vuosiin ja kertoo paljon hyvää toipumisestani, olen päässyt irti materian mukanaantuomasta turvallisuuden tunteesta.
Ajatus lahjassa ratkaisee, ei tavaran määräpaljous.
Odottamaton ajatuksellinen lahja on kaikein paras. Keltainen kukka yhdeltä ystävältä, kaunis onnittelukortti toiselta, TomOfFinland teos kolmannelta. Kyynel vierähti silmäkulmasta jokaisen kohdalla, liikutuin odottamattomasta huomionosoituksesta.
minullekko?
Pieni ele, joka merkitsee tuhat kertaa enemmän, kuin uudet punapohjaiset itseostetut kengät kaapin perukoilla ikinä voivat merkitä. Punapohjaisia minä himoitsen ja niistä haaveilen, mutta en oikeasti tarvitse. Pientä edellä en osaa odottaa, mutta todellinen minäni tarvitsi juuri tuollaista vahvistusta. Muistutus, että minä olen arvoka, juuri tälläisenä.
Että toinenkin ihminen näkee ja havaitsee sen. Not only in my head.
Olen otettu kaikesta.
Oikein hyvä syntymäpäivä. Kiitos kaikille onnitteluista.
Rakkaudella, Sallamari
More posts from Sallamari
