KUVIA VIIKOLTA

Tällä viikolla syyskuu on näyttänyt parhaat puolensa. Kävimme maanantaina hoitolasten kanssa tutustumassa puutarhan ihmeisiin, ja viikonloppu tuntui päivän pidemmältä. Herkullisia marjoja ja naurua omenapuiden alla.

Tiistaina karkasin Helsinkiin, nappasin Mintun aveciksi ja lähdimme juhlimaan 10-vuotiasta Finnish Design Shopia. Oli mahtava nähdä Kaisua, Peetaa ja tutustua Nataan. Baarimikot saivat meidät pauloihinsa tempuillaan ja ilta venyi luvattoman pitkäksi. Päivätkin menivät täysin sekaisin, kun keskiviikkoaamuna tuntui ihan sunnuntaille.

Habitaresta näittekin jo täällä, mukavinta oli tavata yritysten PR-tyyppejä ja erityisesti Marimekon taustatiimiä tarvitsee kiitellä ystävällisestä vastaanotosta. Sain käydä keskiviikkona myös erittäin inspiroivan keskustelun koskien blogiani. Tätä kun on vaikeaa nähdä toisten silmin, palautetta kaipaa aina.

On muuten jännittävää, miten paljon ihmiset tarttuvat minua nykyään hihasta kaikkialla missä kuljenkin. En ole koskaan alkanut tehdä tätä juttua, että tekisin itseäni tykö. Onhan se silti imartelevaa, että minut tunnistetaan ja ihmiset uskaltavat tulla juttelemaan. Hämmennyn vain näistä tilanteista usein. Tällä hetkellä blogiini klikataan yli 100 000 kertaa kuukaudessa, ja vaikkei se kommenttien määrässä näy…ilmeisesti teitä lukijoita on siellä olemassa :D

Reissun jälkeen kaksi tavallista päivää töissä meni Ahvenistolla samoillen, nuotiota poltellen ja illat lepäillen. Olen alkanut juomaan mehuja ja Villen tekemän raparperimehun lisäksi löysin Luomu-kaupasta Hämeenlinnasta todella hyvää sitruunamehua. Luomua tietenkin.

Ja koska viikonloppu ”oli jo arkena”, olen käyttänyt aikani tehokkaasti. Pääsin myös kuvaamaan kahta kaunista lasta Kaupunginpuistossa. Heidän äidin luvallaan sain julkaista pienemmästä kuvan. Voi mikä nallukka hän on. Nautin lasten kuvaamisesta ja jotenkin palkitsevaa on se, että lapsi haluaa kesken kuvausten tulla syliin, ottaa kädestä ja viedä katsomaan jotain ihmettä mitä hän on löytänyt maasta. Kaipa lastentarhanopen työstä jotain hyötyä lapsikuvailuissa siis on.

Ja lapset, he ovat olleet koko viikon ajan suurin onneni. Lasten halaukset, nauru, onnistumisen kokemukset ja heistä huokuva energia. Lapsissa on sellaista viisautta, minkä aikuiset unohtavat kasvaessaan isoiksi. Onneksi saan tehdä tällaista työtä.

Nyt kirjoittelemaan Siirin synttärikutsuja, jotta hän voi tiputtaa ne kavereilleen huomenna. Ihanaa sunnuntaita teille!