IHASTUMISESTA JA REINON SUN KAA

Joskus kuulee biisin, mikä ei ensimmäisellä kerralla kolahda. Kuitenkin toisella kuuntelukerralla biisistä saa jo enemmän irti. Jalka alkaa vipattaa. Kolmannella, neljännellä, viidennellä kuuntelukerralla oletkin jo täysin koukussa ja huomaat tanssivasi ympäri olohuonetta.

Vähän kuin ihastuminen, pikkuhiljaa kasvava tunne. Onko mitään niin ihanaa ja kamalaa yhtäaikaa kuin ihastuminen…minun kaltaiselleni ikuiselle fiilistelijälle nimenomaan riutuminen on ollut se juttu. Reinon biisistä löysin ihastuneen itseni. Parasta ihastumisessa on, kun mennään lievästi hulluuden rajamaille ja toisen ihmisen näkeminen saa lähes sekaisin. Kuitenkaan ei pysty toimimaan, ja huomaa seuraavansa sivusta kun ihastusta tanssittaakin joku muu. ah, raastavaa rakkautta :D

Onkohan elämässä parempaa kuin kontrollista luopuminen, rajan yli hyppääminen, uskaltaminen?