VINKIT LASTEN TALVIPUKEUTUMISEEN
Talvi tulee siis kovaa vauhtia ja tilasin Siirille uuden toppapuvun. Kyllä, kokohaalarin. Olen itse valtavan palelevaa sorttia, ja koen että selän tulee olla varmasti peitossa. Lumileikkeihin sopii siis haalari erinomaisesti. Haalarit ovat nopeita ja helppoja lasten pukea itse. Yleensä pukujen sisälle jää myös ilmaa enemmän, ja uskon näin ollen niiden olevan lämpimämpiä. Nämäkin ovat tietty makuasioita.
Puvuksi valikoitui tänäkin vuonna Molo Kidsin puku, olen ollut heidän laatuunsa TODELLA tyytyväinen kuluneiden vuosien aikana. Kankaan laatuun ja leikkaukseen. Polariksen malli sopii pitkälle ja hoikalle Siirille. Puku on myös kevyt liikkua. Tällä kertaa myös Siiri sai äänensä kuuluviin (nyt kritiseeraajani siellä herätys), ei tullut pinkkiä tai punaista vaan mustavalkoinen. Mutta mutta…metsäeskariin tätä ei pueta. Syitä on kaksikin.
Talvesta huolimatta metsäeskarissa vaatteet likaantuvat huomattavasti helpommin. Kodalla noki pöllyää ja rinteistä tarttuu hiekkaa ja ties mitä ruskeaa. Pukujen takamukset ja polviosat ovat myös todella kovalla koetuksella. Ja metsäeskaripuku onkin minulla vielä hakusessa. Toki mustavalkoinen puku menee värinsä puolesta hyvin lumisena talvena myös metsässäkin.
Mutta…vaihtoehtoja on pari: Ticketin pukujen kova ja kiiltävä pinta voisi olla erittäin hyvä, ja tuosta vihreä-turkoosisesta kuosista tykkäsi Siirikin. Ainoa mikä mietityttää on se, että kun vietämme suuren osan päivästä ulkona, joskus talvellakin iskee hätä. Siis pissahätä. Aina ei sisävessa ole saatavilla…ja tämän vuoksi pohdin kuitenkin kaksiosaista varustusta.
Olen päätymässä kenties Fjällrävenin untsikkaan ja housuihin TAI Reiman varustukseen. Molempiin olen tyytyväinen materiaalien osalta. Tässä mennään tavallaan pihistä tai panosta-tyylillä, sillä hintaeroa seteille tulee reilusti. Reima voittaa edullisuudellaan.
ReimaTecit ovat tuttuja päiväkodista, ja täytyy sanoa, että niiden laatu näkyy päivittäisessä käytössä. Reiman vaatteet kestävät tunnetusti hyvin vettä ja nuoskalumesta aiheutuvaa kosteutta. Värityksenä (jos saisin itse päättää) olisi merkiltä kuin merkiltä tummansininen. Ihan tuon likaantumisen vuoksi, ja siksi että sininen on vaan nyt in. Kollaasiin kuitenkin valkkasin tuon punaisen takin ja vihreät housut, jotta saisitte paremman kuvat vaatteista.
Valtavaa kulutusta Siirin ulkovaatteet tulevat siis kohtaamaan…veikkaan, että vielä talvella suuntaamme alennusmyynteihin ja hankimme kevättalvelle toisen setin. Tai saa nähdä, kelit vaikuttavat tähän paljon. Jäätynyt hiekka repii pukuja todella helposti ja kuluttaa laadukkaankin puvun pinnan helposti. Lumisena talvena olisikin paljon helpompaa valita vaatteita, riittäisi että ne ovat vain lämpimiä.
Ulkovaatteiden alle nyt suosittelen merinovillaista aluskerrastoa, kiitos lukijani, suosittelitte minulle hyviä pukuja! Ruskovilla taisi nousta ykköseksi. Meillä myydään töissä tosin noita Ullmaxin varusteita, ajattelin myös sellaiset meille hankkia. Kerraston päälle fleeceä tai villahaalari, jopa tuplana jos oikein kylmä on. Ja tietysti päällimmäiseksi tuo ulkopuku. Toinen vaihtoehto on toki pukea kuorivaate ja sen päälle vielä kevyt untsikka. Huomatkaa tietysti, että puhun nyt sellaisesta vaatekerrasta, että sillä pärjätään tunteja ulkona. Metsäeskarilaiselle.
Jalkojen lämpimänä pitäminen on ehdottomasti vaikeinta, jokainen on niin yksilöllinen. Kuitenkin ulkoiluun tarkoitettu villapohjasukka ja sen päällä oleva mummon kutoma villasukka pitävät varpaat takuuvarmasti lämpimämpänä kuin ohuet puuvillasukat. Lasten villapohjasukkia saa edullisesti, mutta kannattaa niissäkin katsoa villan määrä prosentteina, mitä enemmän sen parempi.
Työkaverini, joka on ollut opettajana metsäeskarissa vuosia sanoi, että kyllä Kuomatkin ovat oikein lämpimät kengät…kunhan ne ovat uudet. Eli älkää kierrättäkö loppuunajettuja Kuomia lasten varpaiden mukavuuden kustannuksella. Sorelit varmasti menevät top3:een lämmönpitokykynsä puolesta, uskoisin että vaelluskengät tai ihan huopatossutkin suojaavat hyvin pakkaselta. Tärkeää on, että kenkään jää ilmaa.
Itse olen huomannut omalla kohdallani, että kylmimpinä päivinä Tretornin talvikumisaappaat ja villasukka ovat kaikista lämpimin vaihtoehto. Uskon tämän johtuvan pohjan materiaalista, eristävät kenties parhaiten maasta nousevaa kylmyyttä. Ja toki ovat pitkävartiset. Onhan se silti pöljän näköistä kulkea -30 asteen pakkasella kumisaappaissa.
Viime talven kuljimme Siirin kanssa Crocseissa, ja varmasti ne tulee hankittua myös tälle vuodelle. Oikein liukkailla keleillä huolestuttaa vain niiden pohjan tasaisuus, tulemme vielä liukastelemaan Ahveniston harjuja ylös ja alas. Liian tasapohjaiset kengät ovat tuossa maastossa helposti hengenvaaralliset. (Ellei sitten hanki piikkejä kengänpohjiin)
UGG:t ovat myös lämpimät, mutta ne eivät todellakaan kestä kulutusta tai kosteutta (ainakaan hyvännäköisinä), passaisin ne kenkävalinnoistani metsäeskarilaiselle. Tukea ne eivät myöskään jalalle anna. Varsinkaan ne kopiot. UGG:it pysyköön kaupunkikenkinä.
Päähän tietysti laitetaan merinovillainen kypärämyssy ja päälle vielä jokin myssy, mikä suojaa poskia. Käsiin valitsisin Hestran hanskat, nimenomaan nuo mitkä kuvassa. Hanskojen tulee ehdottomasti mennä joko hihansuun päälle tai alle. Hanskat voi käsitellä retkeilykaupoista saatavalla suihkeella, mikä parantaa niiden vedenpitävyyttä entisestään.
Ranteet, nilkat ja kaula tulisi pitää hyvin peitettynä. Metsäeskarissa oleva nykyinen työkaverini kuulemma käytti viime talvena itsekin fleecekauluria ja sen päällä vielä kaulahuivia. Nimenomaan viiman vuoksi, ja että niska on lämmin. Ja koska eskarilaiset syövät myös kodalla, tarvitaan paksujen hanskojen alle kevyemmät ”syömähanskat”, joko kynsikkäät tai ihan perinteiset tumput.
Lämpimänä pysymiseen on kaikenlaisia niksejä, mutta tietysti tärkein on, että pysyy liikkeessä. Ja mahdollisimman lyhyitä aikoja tulen äärellä…nuotiolta kun lähtee jo näinä syksyisinä päivinä, iskee helposti hytinä. Tuulelta pääsee hyvin suojaan metsään, siellä on aina lämpimämpi. Ja lapsethan luonnollisesti liikkuvat ihan kokoajan, jos metsässä joku palelee, niin aikuinen.
Olemme toki varustautuneet Loue-teltoin ja avaruusvilttikin löytyy repusta tiukkoja tilanteita varten. Jalat tulisi nostaa irti maasta aina kuin mahdollista, vaikka halon päälle kun istuskelee syömässä.
Uusien varusteiden lisäksi kaapista löytyy vielä Siirin viimevuotiset takit ja puvut, menevät vielä hetken…pian kyllä jäävät pieneksi. mini Rodinin camotakkia onkin jo käytetty kylmimpinä päivinä ilman alla olevaa fleeceä. On ollut ihmeellisen monipuolinen syksy kelien suhteen, kylmää, hyytävän kylmää, todella lämpimiä päiviä, tihkusadetta ja kaatosadetta. Koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää.
Pihlajanmarjoista on ennen ennustettu lumen määrää tulevana talvena, mitä luulette miten käy?
Mutta jos saisin nyt heittää lempparipukuni tälle talvelle, olisi se tuo alla oleva Molo Kidsin sinisävyinen puku tai tuo ylhäällä ollut Ticketin kreisikuosinen haalari. Mini Rodinilta olisin valkannut tummansinisen Alaskan tai Canada Gooselta tuon (aivan liian kalliin) untsikkapuvun. Sinisenä. Toistinko sitä jo tarpeeksi? :D
