SAAKO ÄITI JUHLIA?

”Aika legendaarista seurata sun juhlimista Facebookin välityksellä”

”Oliko taas rankka viikonloppu?”

”Taisi olla aika nestemäinen kesäloma?”

”TAASKO sä olit baarissa?”

”Mä en tajua miten sä pääset juhlimaan noin usein!”

”Mä olen huolissani susta, kun juhlit niin paljon.”

”Miten sä saat hoidettua lastenvahdit ja kotiarjen kun käyt ulkona noin paljon?”

Nämä ja paljon muita ihania kommentteja…ajattelin kirjoittaa juhlimisestani. Tämä on selittelypostaus, tai sitten ei…ihan miten haluatte sen nähdä. Kerron vain oman näkökulmani.

Instagramiin päivittelen toisinaan paljon vapaammin olemisestani ja menemisistäni. Toki siellä näkyy todellinen arkeni paremmin, varsinkin kun sitä voi seurata myös ystävieni kautta.

Vuosi 2014 on ollut todella mahtava! Ystävyys kahden bimbon kanssa on kukoistanut, olemme saaneet tavata usein ja siinä ohella myös juhlineetkin. Mutta mitä juhliminen tarkoittaa minun kohdallani.

Työkaverini päivitteli kuinka paljon olen ollut kesällä menossa. Ihmettelin kovasti, että mistä sellainen mielikuva on. Kyllä, kävin Wanajassa, kävin Blockfesteillä, olimme Kiteellä ja lähimökillämme. Pisaraakaan alkoholia en juonut noilla menoillani (tai öhöm, Kiteellä tuli nautittua saunanjälkeisiä muutamat), vaikka useakin ihminen näin oli luullut.

Minua alkoi suunnattomasti ärsyttää suomalainen ajatus siitä, että kivaa ei voi pitää ilman änkyräkänniä. Toimin jokaisella festari- ja baarireissulla kuskina ja nautin olostani siitä huolimatta. Ihmiset tekevät todella hätiköityjä päätöksiä sen mukaan, jos tägään itseni jonnekin tapahtumaan tai paikkaan. Tuntuuko teistä tämä tutulle?

Minusta ei saa Perus Perheenäitiä tekemälläkään. Olen se räppimamma loppuun asti. Viihdyn keikoilla, elän musiikista ja tarvitsen tuulettumista. Se, että juhlin ystävieni kanssa, ei tee minusta huonompaa äitiä tai lastentarhanopettajaa. Päinvastoin. Olen töissäkin paljon energisempi ja kotona Villekin pääsee helpommalla, kun olen saanut tuhlata negatiivisen energiani ilmoille muilla tavoin.

Jos lähden ulos, lähden kun Siiri on nukahtanut, ja kyllä…pystyn hoitamaan ja olemaan hänen kanssaan myös seuraavana aamuna. Pidemmät reissut ovat tietysti asia erikseen, mutta en koe olevani lapseni luota liian paljon poissa.

Tähän myös auttaa se, että vietämme päiväkodissa päivämmekin yhdessä, se on 8 tuntia kauemmin kuin työssäkäyvillä äideillä normaalisti on aikaa lapsilleen. Kiitos kuuluu työnantajalleni, ja tämä on toiminut hienosti.

En myöskään arkisin käy paljoa missään ilman Siiriä, päinvastoin annan kaiken arkeni tyttärelleni. Ja Ville, hän on myös jokaikisessä menossani mukana. Ystäväni tietävät tämän hyvin, Ville on todella paljon enemmän meidän kanssa kuin perusmiehet ovat – uskallan väittää!

Ville on myös siitä ihana mies, hän on alusta alkaen ymmärtänyt kenen kanssa hän on mennyt naimisiin. Minä olen meistä se sosiaalisempi ja menohaluisempi. Ville nauttii olostaan kotisohvalla omia ohjelmiaan katsellen, Hämeenlinnan yöelämää hän ei ainakaan kaipaa.

Kerran kuussa käymme Villen keikoilla Lahdessa yhdessä, olemme yleensä vuorotellen kuskeja. Tämä on Villen henkireikä, kuten minunkin. Artistien kanssa ajatustenvaihtoa, leppoisaa oleskelua, musiikkia, naurua, hulluttelua. Yritän toki päästää Villen Helsinkiin aina kun hän haluaa, usein käy niin, että tuputan Villelle vapaailtaa kavereiden kanssa…ja hän silti jää kotiin.

Kun sitten menemme ulos, ovat valokuvat aina överiksi vedettyjä poseerauksia, kyllähän siinä usempikin luulee meidän olevan täysin naamat. Suomalainenhan ei voi olla isoin elkein ilman rohkaisuryyppyä?

Myös juhlat, joissa tarjoillaan alkoholia…avajaiset ja tuotteiden lanseeraustilaisuudet näyttävät kosteammille kuin ovatkaan. Jos matkalla Marimekon muotinäytökseen juo puolikkaan siiderin, ei se ehkä välity kuvista missä ihmisillä on kaikilla pullot kourassa. Tietysti moni ajattelee, että siellä ne taas juhlivat aamuun asti…

Haluan vain herätellä tässä asiassa lukijoita ja tuttavianikin avaamaan silmiään sille, mikä kuvien takana oleva todellisuus voi olla. Tuopissa voi myös oluen sijaan olla kokista tai vichyä kuten yllä.

Ja mitä sitten vaikka oliskin bisseä, viiniä tai skumppaa…eikö äiti saa juhlia? Vai vieläkö elämme niin ahdasmielisessä maailmassa, että juhliminen lasten saamisen jälkeen on vain miesten juttu?

Kertokaa, jos tämä herättää teissä ajatuksia! Saa esittää eriäviä mielipiteitä rohkeasti, tämä on kuitenkin minun näkemykseni.

Itse sanoisin monelle ystävälleni, jotka viettävät hiirulaisäidin elämää tuulipuvuissaan…menkää ulos useammin! Laittautukaa! Tanssikaa! Hillukaa kaupungilla kesäyönä auringonnousuun…kyllä se kotielämä tuntuu taas hyvälle sen jälkeen. Ja kumma juttu, miehetkin pitävät usein viehättävämpinä tuulettunutta puolisoa. ;)