Suhde urheiluun on kuin mikä tahansa suhde

Aamulenkkiä tehdessäni mieleeni tuli asioita muiden ja minun suhteesta urheiluun. Kaikki tietävät, että urheileminen terveyden kannalta on hyvä asia. Kannattaa liikkua vähintään pari kertaa viikossa, jotta vältytään sairauksilta ja ylipainolta. Liikkuminen voi toimia fyysisten hyötyjen lisäksi myös henkisenä voimavarana ja nostaa mielialaa. Joidenkin tutkimusten mukaan liikkumisen ansiosta päästään jopa irti masennuksesta. Liikkuminen antaa virkeyttää päivään ja muut asiat elämässä voivat helpottua sen myötä.

Todella moni ei kuitenkaan liiku yhtään… Miksi?

Syitä on tietenkin monia, mutta yksi suuri syy on varmasti motivaatio-ongelmat. Liikkuminen ei kiinnosta ja se on rankkaa. Konkreettisia hyötyjä ei huomata tarpeeksi nopeasti ja kiinnostus urheiluun lopahtaa sen takia.

On kuitenkin hyvä ymmärtää, ettei urheilu ole mikään ilmiselvä asia kaikille, ei edes aina niille aktiivisille tyypeille. Ei minullekkaan.

Suhdetta liikuntaan pitää hoitaa, sille pitää löytää aikaa ja siitä pitää tulla viikottainen rutiini. On ylä- ja alamäkiä. Välillä se kiinnostaa paljon ja toisinaan se ei kiinnosta yhtään. Vaikeat päivät pitää hyväksyä, jotta siitä tulisi jatkuvaa. Välillä kompastutaan, mutta ylös on aina noustava. Kun ei anneta vaikeiden asioiden pysäyttää tahtia vaan jatketaan tekemistä, ollaan jälkeenpäin entistä vahvempia.

Lenkkeily on tapa, jota yritän uudestaan tutustuttaa elämääni. Siitä on paljon hyötyjä minulle fyysisellä ja henkisellä tasolla. En kuitenkaan nykyään saa itseäni niin helposti lenkkipolulle, mutta aion hoitaa suhdettani lenkkeilyyn paremmin. Otan omista vinkeistäni inspistä.

Kuva: Milla Helminen

Suuri osa teistä blogilukijoista olette jo liikkuvia ihmisiä siksi tätä postausta olisi hyvä näyttää varsinkin niille, jotka eivät liiku niin paljon Ja tietenkin tähän voi palata jos omalle kohdalle tulee jossain vaiheessa motivaatio-ongelma! Hyvää tiistai-iltaa!

Kuvat: Milla Helminen

x Steffi