Kirppisvinkkejä Demistä

Kiitos kysymästä, tänään on ollut jo huomattavan paljon parempi päivä. Oikeastaan tosi hyvä. Eilinen maanraosta huutelu sai myötätuntoa osakseen, nyt jälkeen päin jo vähän naurattaa. On ostettu suodatinpussejakin vino pino ja ilmassa tuoksuu puhdas pyykki. Inhoamani tiistai keinutteleekin kehdossaan kuin lempilasta.

Mutta hei, uusi aluevaltaus meikämandoliinilta. Avaudun joulukuun Demi-lehdessä kirpputorivinkeistä Laura de Lille -blogin Lauran kanssa (huippublogi, btw). Itse juttu on vähän mystisesti kirjoitettu, sillä mielipiteet on sekoitettu leipätekstiin ilman sitaatteja, mutta ehkä olemme Lauran kanssa niin monesta samaa mieltä, että erillishuutelut olivat tarpeettomia. Panosta laatuun, tarkista kunto huolella, tee tutkimusmatkoja. Tunne tyylisi. Seikkaile.

Muistan Demin hyvin ala-asteelta. Se oli maailman coolein lehti, jota 6-luokkalaisena luin into piukassa. Sain tietää vaikka mistä asioista ja luin kikattaen megamokia. Tuntui, että lehden kaikki jutut käsittelivät ”kaveripoikia”, joihin oltiin kuitenkin loppupeleissä ihastuttu.

Hyvä lehti, edelleen. Demi.fi:stä on tullut myös kaikkein suorinta kriittistä palautetta, haha.

”Miksi shoppailu on kuolemansynneistä seuraava, mutta kirppisshoppailu trendikästä ja ihailtavaa? Ihan vaan esimerkkinä Mungo-Annan himoshoppailua kritisoidaan raivosylki pärskyen, mutta Aamukahvilla-Henriikka saa ostaa vaikka miljoonat housut ilman poikkipuolista sanaa? Second hand hyvittää kaiken?”

Tämähän sopii hyvin myös aiheeseen. Ehkä lehtijuttu avaa pettyneille vähän ideologiaani? Tai vaihtoehtoisesti saan Demi.fi:n ikuisen vihan päälleni. Sormet ristiin.

- Henriikka