DIY-ystäviä

Pidin lauantaina muutamille ystäville synttäribrunssia. Nostimme maljaa itsenäisyydelle ja pikkuisen myös minulle, ja minä niin nautin. Pienikin hetki ystävän kanssa pieksee mennen tullen ison kakkupalan, ja se on paljon se.

Sain tikkuja silmään monessakin kohtaa, mutta tämä mimmi osaa kyllä arvostaa lahjoja. Pyyhin silmiä kuin voileipänsä kadottanut Ross Geller, kun ystävät olivat oikeasti tehneet minulle lahjoja. Painoarvo sanalla tehneet. Eihän kukaan enää tee, kun kaikki vain hankkivat. Onnittelukortitkin olivat askarreltu, minä niin arvostan. DIY-juttujen rinnalla vielä muutama aikalahja: brunssi Sandrossa ja ihana kahvihetki. Voisiko nainen enempää toivoa?

Yhdeltä ystävältä oli omatekemä kaulakoru ja korvikset. Toinen oli tehnyt raakanahasta pussukan, joka oli juuri sopiva puhelimelleni. Kolmas tiesi, että sydämeni pamppaa raakasuklaalle ja toi niitä mukavan lastin tullessaan.

Eikä ehkä edes se itse tekeminen, vaan se, että nämä ihmiset oikeasti tuntevat ja välittävät. Tietävät mistä pidän ja olettaakseni myös ajattelivat lahjansaajaa. Miten olen saanut tällaisia naisia rinnalleni?

Ehtisinpä tehdä edes yhden lahjan jollekin jouluksi. Uniikkius meinaa usein karata käsistä, kun joulukuun 24. lähestyy.

Kiitos ystäville. Pitäisin teistä muutenkin, mutta lahjojen vuoksi vielä vähän enemmän.

- Henriikka