Daisyn tassu- uutiset

Koiramme oikea takatassu loukkaantui vakavasti elokuun puolessa välissä. Noin viikon katselin ontumista ja sitten menimme eläinlääkäriin, koska ontuminen vain paheni. Tuomio oli kova; patellaside on revennyt kokonaan ja tassu vaatii leikkauksen. Tiesin heti, että tämä ei tiedä hyvää, sillä leikkaus on kivulias ja kallis paukku lompakolle. Ortopedi totesi myös, että koska side on revennyt kokonaan, ennuste ei välttämättä ole hyvä, tassu ei välttämättä palaa entiselleen. Tosi hienoa!!! Ei kivaa koiralle, eikä meille. Tassu leikattiin ja siihen upotettiin metallilankoja ja serklaasi tukemaan parantumista ja ainoastaan pieni pissalenkki oli sallittu.

Emme aina jättäneet koiraa kotiin vaan hän kulki mukanamme. Tässä sykyssä puistossa.
Joka viikko leikkauksen jälkeen tassuun vaihdettiin siteet ja toimenpidettä varten koira humautettiin piikillä tajuttomaksi. Siinä tuli aina yö valvotttua, kun vaihdoin koiran alle vaippaa ja silittelin pikkuistamme.

Vihdoin pari viikkoa sitten saimme lastan pois, mutta tassun kunto oli meille vielä vain arvoitus. Daisy astui ihan hyvin tassulla ja välillä ontui. En vain tiennyt, että mitä se merkkasi. Onko tassu ok vai ei.

Tälle viikolle oli aika varattuna orotpedille ja jännitin tilannetta, sillä en yhtään tiennyt mitä oli tulossa. MUTTA olen erittäin huojentunut, sillä hän antoi Daisylle hyvän lausunnon: "Tassu on parantunut, kuoppaa ei enää tunnu ja voitte aloittaa asteittain normaalin liikunnan." Voi vitsit sitä riemun tunnetta. Pääsimme vihdoinkin pikkuisen pidemmälle lenkille, vihdoinkin pois kotinurkista. Uusia hajuja nenälle vaikka millä mitalla. Selkeästi koirakin oli ihan riemuissaan tästä, sillä nenähän kävi. Ja ihan kuin lääkärin puheita ymmärtäneenä, koira on ottanut juoksuaskelia jokaisella tassullaan. Aivan kuin olisi muka oikeasti luvan saaneena tajunnut asian, että nyt saa mennä :D. Vielä olemme kuitenkin ja tietenkin varovaisia. Olemme niin onnellisia Daisyn omistajia ja miten iloiseksi tuo pieni karvaturri meidät tekeekään. Ja saamme vihdoinkin hänet kuntoon.

Mutta vielä on edessä yksi leikkaus ja siitä parantumista. Leikkauksen yhteydessä poistetaan metallilangat ja serkaali tassusta ja sitten parannellaan haavaa ja vahvistetaan tassua. Tässä vaiheessa ainakaan meidän ei tarvitse turvautua fysikaaliseen, koska Daisy varaa tassulle todella hienosti. Koirapuistoon yritämme päästä vasta ensi vuoden puolella.

Onni on vakuutus, joka otettiin Daisylle kesällä, mutta ehdimme silläkin jo pyykiä melkein persiimme. Vakuutusyhtiö nimittäin eväs korvaukset, vaikka ensimmäinen käynti meni vakuutuksen piiriin. Mutta taistelumme takia, he suotuivat myötämään myyntivirheensä ja saimme heidät korvaamaan koiran hoitoa, joten on hienoa, että saimme vakuutuksesta heti hyötyä. Ehdin jo mielessäni pyyhkiä niillä krakapelleilllä lattioitamme, kun puhuivat pöytämme ääressä ihan pelkkää soopaa tai sitten vaan eivät edes tienneet vakuutusehtoja laisinkaan ja myivät mitä myivät. Meille selvisi, että vakuutus olisi pitänyt ottaa kun koira on 4 kk ikäinen. Kerroimme kyllä pojille, että koiramme on 2- vuotias ja tapaamishetkelläkin koira pyöri jaloissamme. He vain vakuuttelivat, että vakuutus kannattaa ilman muuta ottaa ja se korvaa kaiken, jos jotakin tapahtuu. Missään vaiheessa he eivät kertoneet tuota 4 kk ikärajaa. Uskon, että pojjaat eivät ihan tarkkaan tienneet mitä tekivät.

Koira on ihmisen paras ystävä ja me olemme iloisia, että Daisy muutti meille ja me annoimme hänelle rakastavan kodin. Tiedän, että koiran menettäminen on kova paikka. Kun olin nuori meillä oli koiruus, joka jouduttiin lopettamaan 10- vuoden ikäisenä. Isi ja äiti tekivät hänen vuokseen mitä vain, mutta koska häntä ei saanut parannettua, oli tehtävä se kipeä päätös. Päätös, josta ei vanhempani ole vieläkään yli päässeet, sillä uutta koiraa eivät ole ottaneet, sillä kukaan ei voi korvata sitä koiruutta. Ei tietenkään, kun samasta kupista iskän kanssa juotiin aamukahvit ja jäätelökioskista saatiin kesällä eskimopuikko, jos muutkin saivat ;).

Koemme saman yhteenkuuluvuuden tunteen Daisyn kanssa ja meillä on monta yhteistä vuotta edessä ja teemme meidän yhteistä ajasta unohtumattoman. Koko perheen ihana karvaturri, ystävä, kaveri, murheenhelpottaja. Ihan kaikkien paras ystävä!