This shit is bananas

Ompelin vierastyynyille ja -täkeille pussukat Ikean banskukankaasta ja jostain maton tai poppanan tapaisesta, joka löytyi varastosta. Maton tai poppanantapaisen epäsopivuus juuri tähän tarkoitukseen käy varsin selvästi kuvista ilmi. Ei kestänyt ei, vaan sanoi räts jo ennen kuin osui ensimmäistä kertaa lattiaan. Itseasiassa sanoi räts jo ompeluvaiheessa, mutta ignoorasin sujuvasti. Siinä se nyt kuitenkin mötköttää kunnes jaksan ommella toisen tilalle. Näiden oli tarkoitus hoitaa lattiatyynyjen virkaa ja eiköhän hieman rikkinäinenkin tyyny kelpaa pikkuitiöille hanukkaa pehmentämään ainakin hetkeksi.

(Mutta tuolla kuvassa näkyy hius, rrrrraivostuttavaa :D. Kissankarva nyt vielä menisi… Sen jälkeen kun meikäläisen hiukset ylittivät lapaluumitan, on pääkarvaa löytynyt joka puolelta. Miten te oikeasti pitkähiuksiset elätte näiden kanssa?! Tuulisella ilmalla saa pelätä tukehtuvansa ja uidessa naaman ympäri kietoutuu inha imukuppimeduusa lonkeroineen.)

Banskukankaan ostin kirpparilta vuosia sitten ja silloin sen blogissakin esittelin. En edelleenkään ymmärrä Velvet Undergroundin päälle mitään (liekö liian sofistikoitunutta meikäläisen ensin basso ja sitten rummut normaalisti- mentaliteettiin), mutta olipa kankaan inspiraationa sitten minkä bändin levynkansi hyvänsä, niin toimii. Banaanit toimii.

Loppuun perinteisesti vähän sitä sun tätä. Kissakuva puuttuu, dääm. Ens kerralla sit.