Aurinko jalkojen alla

Erilaiset kuteista virkatut matot ovat jo jonkin aikaa olleet kovasti tapetilla lehdissä ja blogeissa. Itsekin haksahdin, sillä keksintöä mainostettiin nopeana ja helppotekoisena. Ja ovathan ne söpöjäkin, pitsiliinan näköiset matot.

“Valmistuu muutamassa illassa”, ne sanoivat. “Jos aloitat tänään, niin mattosi on huomenna valmis” , ne sanoivat. Ne lehdet, siis.

Minun mattoni valmistui neljässä kuukaudessa. Saattaa olla, että siihen meni kauemminkin, sillä en enää muista niitä historian aamuhämäriä jolloin sen aloitin. Varsin elävästi muistan kuitenkin sen mojovan rakon, joka ilmestyi heti ensimmäisenä iltana peukaloon. Sen myötä ajatus “muutamasta illasta” alkoi näyttää toiveajattelulta ja jonkun känsäkätisen peltikouran kirjoittamalta.

Ei meitsin herkkä hipiä hei kestä tommosta.

Ja ne vyyhdit. Oletin naiivina, että kude toimitetaan mulle sellaisen kätsyn muovikelan ympärille rullattuna, että siitä sopii käydä suoraan töihin. No niin varmaan. Paketista ilmestyi kasa mooseksen kokoisia vyyhtejä, jotka piti itse omin käsin kerälle pyörittelemän. Ne eivät suostuneet yhteistyöhön hyvällä eivätkä pahalla. Saattaa olla, että tuli tehtyä muutama ylimääräinen solmu tuohon mattoon.

Ja yksi vyyhti odottaa turhautuneella pirunnyrkkisolmulla yhä kaapissa.

Odottakoon.

Mutta siinä se nyt on, ja ihan kivana. Ihan aurinkona. Kude on sinapinkeltaista ontelokudetta Päivin kudepuodista ja ohje on täältä. Oli helppotekoinen ja kiva tehdä – valtaosin. Nopeudesta olen eri mieltä.

Matto natsaa hauskasti uutta vanhaa pöytää koristavaan liinaan. Pöytä on ehtaa viiskytlukua ja tykkään sen pitkäjalkaisesta varsamaisuudesta valtavasti.