Plöö vaan teillekin!

Kesä ilmeisesti otti ja loppui, ja niin loppui meikäläisen ulkona löysäilykin. Vihaan syksyä ja talvea, enkä mieluusti näytä kärsääni ulkoilmassa ollenkaan, jos taivaalta sataa yhtään minkäänmuotoista vesijohdannaista yhtään missään muodossa. Se hetki, kun joutuu vetämään kotona sukat jalkaan ja toteamaan, että pöydällä voi pitää kynttilää ilman, että se tuntuu hirveän oudolta, on käännekohta.

Käännekohta nimeltä plöö.

Plöön vuoksi vaatekaapissa on taas tilaa, koska kesähepenet on pessimistisesti nakattu ylähyllylle. Samasta syystä kasvimaa on viidakko, koska ulkona on märkääkylmää ja ihan plöö. Kasvimaalle tuskin edes pääsisi ilman viikatetta, koska nurmi on leikkaamatta. Koska plöö. Siellä mätänee kivasti retiisi ja pinaatti, nii.

Ja ai niin. Koska talouteen kuuluu kaksi kappaletta alamittaisia, on kaikenlainen siirtyminen ulkotilasta sisälle tahi päinvastoin juuri nyt aivan uskomattoman PLÖÖ, koska itiöt pitää mennentullen kelmuttaa päästä varpaisiin kaiken muotoisilla kurasuojuksilla. Itiöihinhän on – jos ette jo tienneet – sisäänrakennettuna ominaisuus, joka hylkii kurasuojuksia ihan defaulttina. (Nelivuotiaat tyttöitiöt ovat viheliäisimipiä, sillä ne hylkivät ruuasta lähtien ihan kaikkea, missä ei ole barbin tai muun toljottavan sauvasirkan kuvaa kuorrutettuna pinkillä glitterillä.)

Odotan loskakelejä innolla.

Mutta plööllä on toki lieventävä kääntöpuoli. Voi blogata, koska ei tarvitse maata vetelänä aurinkotuolissa. (Gnark.) Voi kyörätä kamaa kirppikselle, koska ei hikoile jatkuvasti kuin pieni sika. Voi… ööh… no, kaivaa esille ne kaikkien hehkuttamat “ihanat syysneuleet”. ( Ja leikkiä, että paaljon mieluummin käyttää niitä kuin ehtaa 70-luvun virkattua pitsitoppia, joka löytyi kirppikseltä kahdella eurolla. Tai ihanaa retrominimekkoa. Tai farkkusortseja.)

Nomuthei, syksy, bringitooon. Midinetti on bäk blogimaassa. Ainaki just ny. Ainut mikä oikeasti ihan inasen vähän potuttaa on se, etten mä taida tarjeta ulkona ilman _sukkahousuja_. Yhyy.