Rain on me

Hei taas kaikki. ♥ Tiedostan, etten ole bloggaillut taas moniin päiviin, mutta tällä kertaa sille on oikea selitys; olen ravannut eri sairaaloissa, hoitajilla ja lääkäreillä selvittämässä, mistä jatkuvat kipuni johtuvat. Pari viikkoa taaksepäin lähdin suoraan töistä kello neljän jälkeen Terveystaloon, jossa tehtiin muutamia labratestejä, siitä HYKSiin ja loppupeleissä vielä Kätilöopistolle; lähdin kaiken kaikkiaan liikkeelle aamulla kello 06.50 ja olin kotona 22.20. Oli melkoisen uuvuttava päivä, varsinkin yksin seikkaillessa ympäri Helsinkiä kamalissa kivuissa. Kivut helpottavat aina hetkellisesti, mutta jossain vaiheessa ne palaavat takaisin. Vaikka ymmärränkin, että vastausta ei ole lekureiden helppo löytää, alan olla hermoromahduksen partaalla, koska joudun syömään 1500mg särkylääkettä per päivä selvitäkseni edes perus arjen askareista. Olen koko ajan väsynyt ja mielialani menee kamalaa vuoristorataa. Joudun pyytelemään koko ajan ihmisiltä anteeksi käytöstäni ja ihmettelen, miten he jaksavat olla ympärilläni tukemassa minua, kun hajoan käsiin. Se vain kertoo, miten hienoja ihmisiä olen saanut elämääni ja miten tärkeitä he minulle ovat.

Mitään muuta kovin uutta ja ihmeellistä ei ole viime aikoina tapahtunut. Ollaan Tommin kanssa oltu paljon yhdessä; ollaan käyty piknikillä, grillaamassa (yllättäen), ulkoiluttamassa elukoita, käyty kävelyillä öisin, katsottu leffoja ja muuta perus arkea. Lauantaina sentään saatiin aikaiseksi käytyä heti aamupäivästä porukoillani Nummelassa, ja illemmalla mentiin Tommin siskon luokse, jossa oli pienet kotipippalot. Yllättäen minulla oli ollut kamala olo taas koko päivän, joten yritin taistella särkylääkkeiden voimalla niin pitkälle kuin mahdollista. Pikku hiljaa alkoi rasittamaan oman olon lisäksi kaikkien räkäkännit, kun ei itse pystynyt yhtä lonkeroa enempää kittaamaan, joten tultiin Tommin kanssa takaisin mun kämpille. Harmitti, että ilta jäi vähän lyhyeksi, mutta turhaan sitä pakottaa itseään pitämään kivaa, jos oikeasti haluaa vaan oksentaa sisuskalunsa pellolle. Seuraavana päivänä Tommin kaveri Toni tuli meidän seuraksi laittamaan ruokaa ja muuten vaan hengailemaan ennen pitkää ajomatkaansa. Musta ei taas ihan liiaksi ollut seuraa, koska heikotti ja piti puoli kuolleena käydä vielä pesutuvalla pyykkäämässä. Taas sain pahoitella outoa olemustani, mutta onneksi mies on ymmärtäväinen ja ihana, ja tekee kaikkensa helpottaakseen oloani. Kunhan tälle kaikelle löytyy selitys mahdollisimman pian niin kaikki on hyvin.

Mieli on viime aikoina ollut muutenkin aika maassa. Kamala stressi, joka on aina pakko kokea juuri ennen lomaa. Ulkonäkö, raha ja kipeys on vienyt lähes kaikki voimani, ja tietokoneenkin käynnistäminen tuntuu uudelta olympia-lajilta. Silti otan koko ajan lisää töitä vapaapäiville, joilla kulutan itseni loppuun. Sense? Makes none. Tällä hetkellä ainoat asiat, mille jaksan antaa aikaa ja positiivista olemustani ovat Tommi ja eläimet, ja välillä pitää oikein yrittämällä yrittää, etten tartuta heihinkin tätä melankolisuutta. Yhtenä hetkenä itken onnesta ja yhtenä hetkenä haluan juosta naama edellä seinää päin. Hormooneilla on vissiin menossa aika villit paardit.

Nojoo. Uusia ostoksia pitäis esitellä teille, tehdä erilaisia asupostauksia, videota ja mielipiteitä kuulemma kaivattais.. Phuh. Yritän kyllä tehdä parhaani näiden postauksien suhteen, mutta olkaa rakkaat ymmärtäväisiä mun terveydellisen tilanteen suhteen. Ei ole mitään motivaatiota kirjoittamiseen, jos hengittäminenkin tuntuu liian tuskalliselta. Kirjoittelen taas heti, kun saan terveyteni kuntoon ja motivaatio on taas huipussaan; ylipäätänsä kaiken suhteen elämässäni. Jaksamisia ja terveellistä elämää kaikille. ♥