YOUR PATH IS BEAUTIFUL AND CROOKED

The journey continues. Today, I sent off my product folio to the school, documentary photography project in full swing, slowly making friends with studio lighting, people and architecture just around the corner.
Mind and soul still wide open to all that's new, despite the bouts of insecurity in the back of my head - time seems to be occupied by a thousand other little things, although this is by far what matters the most.
And a child of natural light is quite good at devising all sorts of other juicy little arguments inside her head, when people around are eagerly discussing triggers and drones, clipping and softboxes... Or as I'm about to upgrade my camera to the latest fine and dandy model, but find myself repeatedly typing "film cameras" in the ebay search field...

Or when thinking about the future - what one really wants and could even get, by working hard enough, believing in oneself, networking and not giving up... But at the same time feeling so conscious that life is fragile, the mind and situations are prone to change, you never know.
And so you trace back your steps to here and now, and the safe haven of knowing that today the path under one's feet is the right one,
even if it's shrouded in fog. And that's enough.

Matka jatkuu. Tänään lähetin tuotekuvakansioni koululle, dokumenttikuvausprojekti täydessä vauhdissa, studiovalojen kanssa ystävystyn pikkuhiljaa, ihmiset ja arkkitehtuuri nurkan takana.
Edelleen sielu ja mieli avoinna kaikelle uudelle, vaikka pään sisällä välillä epävarmuuden ailahduksia - aika kun meinaa karata tuhanteen muuhun asiaan, vaikka juuri tämä on nyt tärkeintä ja mielekkäintä.
Ja luonnonvalon lapsihan kehittelee päänsä sisälle vaikka minkälaisia meheviä ristiriitoja, kun ympärillä puhutaan triggereistä ja koptereista, syväyksestä ja softboxeista… Tai kun tarkoituksena on päivittää kamera uuteen ja uljaaseen, mutta löytääkin itsensä jälleen kerran näpyttelemästä ebayn hakusanoiksi ‘film cameras’…
Tai kun miettii tulevaisuutta - sitä mitä oikeasti haluaa ja minkä voi saadakin, jos vain tekee tarpeeksi töitä ja uskoo itseensä, verkostoituu eikä luovuta… Mutta samalla sitä muistaa, että elämä on hauras, tilanteet ja mieli muuttuvaisia, koskaan ei voi tietää.
Ja niin sitä palaa takaisin, tähän hetkeen,
siihen turvasatamaan, että juuri nyt sitä kuitenkin kävelee oikealla, vaikkakin sumuisella tiellä. Ja se riittää.

Texture in last image courtesy of Alice Popkorn