Kymmenen muistojen vaatetta
Tämä juttu on pyörinyt luonnoksissa pitkään, ja kerran se ehti livahtaa bloginkin puolelle. Olen monesti vähän huvittuneena pohtinut omaa vaatemuistiani. Muistan hyvin asut, joita vuosien varrella olen pitänyt vaikkapa ala-asteen joulujuhlissa. Muistan myös hyvin monia ystävieni asuja vuosien takaa. Siitä lie tämä juttuaihe tuli mieleen, ja ehkäpä se leviää haasteeksi asti! Olette ehkä huomanneet pienen taipumukseni nostalgiaan - no nyt sitä tulisi sitten urakalla.
Oli vaikea listata kymmenen mieleen jäänyttä, muistorikasta vaatetta. Mietin myös, pitäisikö minun rajata lähivuodet pois. Suurin osa muistojeni vaatteista eivät muuten ole mitään suurien juhlien vaatteita, vaan ihan arkipäivän sulostuttajia.
1. Afgaaniturkki ja häntälakki
Kun olin tokaluokkalainen, sain lähikaupungista talvitakikseni tummanruskean afgaani-mallisen tekomokkatakin, jossa oli puiset napit, sellaiset kuin duffelitakeissa. Takin helmassa ja hihansuissa oli pitkää karvaa seitkytlukutyyliin. Parasta oli, että takkiin ostettiin myös häntälakki, sellainen sen ajan pikkutyttöjen in-lakki, tekokarvainen tiivis viritys, jossa oli takaraivolta roikkuva häntä. Takki oli huippuhieno kahdeksanvuotiaan mittapuulla. Harmi, kun siitä ei ole säilynyt kuvaa. Tai en tiedä, ehkä vanhempien albumeista voisi löytääkin.
2. Hapsuliivi
Sain yhdeksännen luokan keväällä vaaleansinisen, mokkanahkaisen liivin, jossa oli pitkät hapsut. Miten makee! Siihen yhdistin vaaleansiniset loaferit, jossa oli helmiä hapsuissa. Ihan supercool! Viisitoistavuotiaana pidin paljon vaaleansinistä, sillä minulla oli myös kellohame ja pieni bomber-jakku. Greasen innoittamana pieni 50-luvun nostalgia pörräsi nuorisomuodissa. Kellohameen kanssa oli kiinantossut... No nyt lähti rönsyilemään tämä juttu!
3. Pitsinen InWearin minihame
Elettiin 90-luvun alkua, ja ostin pitsisen minihameen Jyväskylän Sokokselta. Pidin sen käytännöllisesti katsoen rikki. Säilytin sitä pitkään, ja kokeilin aina välillä, meneekö se vielä kiinni. Kun se ei mennyt, heitin en menemään.
4. Valkoinen teetetty paita
Budapestissä teetetystä paidasta olen kirjoittanut ennenkin. Olin Unkarissa opiskelemassa, ja eksin ystäväni kanssa pieneen putiikkiin, jossa myyjän päällä oli mitä kaunein paita: pussihihat kyynärpäihin asti, korkea kaulus röyhelöineen, tuettu miehusta kangaspäällysteisine nappeineen, leveä helma tiukalta vyötäröltä. Se maksoi silloin n. 120 markkaa, ei paha hinta käsintehdystä vaateesta. Senkin pidin ihan loppuun.
5. Härmän puku
Kansallispuku oli lainassa isotädiltäni, ja miellyin sen kauniisiin väreihin, vihreään esiliinaan ja samettiseen nyöriliiviin. Oma pukuni on Pyhäjärven, mutta Härmän puvussa on muutamat keikat vedetty ja kesäkuumilla hikoiltu. Vähän harmittaa, että en kuitenkaan valinnut kansallispuvukseni Härmän pukua silloin, kun äiti sitä rupesi tekemään.
6. Ruskea pitkä villakangastakki
Kaikkien aikojen lempitakkejani: Ajattaresta ostettu, tummanruskea, vyöllinen takki, minua lähes nilkkoihin. Vuosi taisi olla 1995. Takki oli malliltaan hyvin samantapainen kuin mitä nytkin on kaupoissa, sellainen saunatakkimalli. Karvakauluksen sai irti. Toinen ikimuistoinen takki oli Budapestistä ostettu musta villakangastakki, jossa oli tyköistuva yläosa ja laaja, kellomainen pitkä helma. Oih! No nyt taas menee vähän sivuraiteille.
7. Farkkuhaalari
Ostin Old Navyn ohuen lappuhaalarin vuonna 1998, ja siitä lähtien se toimi kotihaalarinani, kunnes polvet kuluivat puhki. Kun sen tarkeni laittaa ylleen, oli kesä. Nyt harmittaa, etten viitsinyt paikata polvia.
8. Primebootsit
Vasta reilun vuoden ikäiset, mutta ehdottomat lempparit! Asuun tulee heti sopivaa rouheutta, kun yhdistää siihen jo mukavasti kuluneet bootsit. Bootseista tulee myös mieleen kansanmusatyypit, olen monella nähnyt mustia saappaita villapaitojen tai vaarinpaitojen kanssa.
9. Benettonin syreeninvärinen neule
Ensimmäisellä kesätyöpalkalla ostettu vaaleanliila puuvillaneule. Ihan täydellinen. Olo oli tosi aikuinen, kun oli tienannut ensimmäisen palkkansa.
10. 2nd DAY:n paljettimekko
Vaati vähän rohkeutta vetäistä ylleen säihkyvä, minimittainen mekko, mutta mikä ettei. Jos ei nyt, niin milloin sitten? Olen totaalirakastunut mekkoon, ja toivon, että sitä voisi pitää useamminkin.
Yritin etsiä tähän juttuun vanhoista kuvista lemppareitani, mutta olipa vaikea löytää. Siksi kuva maaliskuulta, jossa kaksi rakasta vaatetta, ne Primebootsit ja kasmirvillatakki.
More posts from
