Onnea isänmaalle - ja kansallispukuni

Lainaan J.F. Kennedyä: Älä kysy, mitä maasi voi tehdä puolestasi, vaan kysy, mitä sinä voit tehdä maasi puolesta. Nyt jos koskaan voi kysyä tätä itseltään.

On onni asua Suomessa. Olen asunut ulkomaillakin, joten jonkinlaista vertailupohjaa on. On puhdas vesi, ilma, luontoa ja tilaa. Onhan meitä vähän, hivenen nurkkakuntaistakin on, sää on pikkuisen masentava ja verotus korkea. Mutta missäpä maassa ei olisi sekä hyviä että huonoja puolia. Onhan tämä kuitenkin kotimaa. Erityisen suomalaiseksi tunnen aina itseni, kun matkustaessa talvella lentokoneellinen kalpeita ja yskiviä suomalaisia purkautuu koneesta etelän auringon lämpöön. Voi meitä menninkäisiä, jotka kömmimme pimeästi valoon lähes silmiä siristäen. Silloin tulen suorastaan hellämieliseksi...

Erityisen ylpeä olen tänä päivänä yrittäjistä, joihin olen saanut blogivuosinani tutustua. Heistä, jotka ovat lähteneet toteuttamaan unelmaansa, vaikka ajat ovat hankalat, ja pienyrittäjän elämä rankkaa. En ole kuitenkaan iloisempia ihmisiä tavannut. Hatunnosto heille!
*****
Eilen juhlimme koulussa itsenäistä Suomea. Monella meistä opettajista oli kansallispuku päällä, minullakin äidin tekemä Viipurin läänin Pyhäjärven pukuni (lisää tietoa siitä täällä). Pidän puvussani sen raikkaista väreistä. Erityisen kauniit ovat laajat hihat. Pukuni on täysin käsin ommeltu. Jalkaan voisi laittaa kippurakärkiset supikkaat, mutta sellaisia en tällä hetkellä omista. Itse asiassa tykkäsin kovasti mustista Pura Lopezin avokkaistani. Korot jalassa kuitenkin tuovat vähän ryhtiä olemukseen.

Itsenäisyyspäivän ilta sujuu kotosalla. Linnan juhlia silmäilen myöhemmin tallennettuna. Päivällä kävimme Kaapelilla Ornamon design-joulumyyjäisissä. Myöhemmin haemme kuusen sisään ja koristelemme sen. Alkaa tuntua jo joululta.

Toivotan teille kaikille onnellista itsenäisyyspäivää, missä sen vietättekin!
Seuraa blogiani Blogilistalla / Bloglovin´issa / Facebookissa / Instagramissa