Kalevala Korun Inger-sarja

Ensimmäinen Kalevala Koruni taisi olla Lintunen-rannekoru. Sen on myös pidetyin Kalevala Koruni. Olin lukiolainen. Lainailin myös ahkerasti isoäidin vanhaa, paksua riipusta, en tiedä sen nimeäkään. Siitä se Kalevala-innostus lähti: pronssinen korukokoelmani sisältää muutamat korvakorut, rannekorut ja riipukset. Kaikki ovat lahjoja joko syntymäpäiviksi, ylppäri- tai valmistumislahjoiksi, ja se tekee niistä ihan erityisiä.

Sitten tuli vähän ähky pronssiin, sitä oli niin paljon ja jokaisella. Hopeisille en ole oikein koskaan lämmennyt, vaikka ne näyttävätkin upeilta - eräällä kaverillani on aina sormessa hopeisia Kalevala-sormuksia.

Omaan käyttööni Kalevala Koru teki paluun kirkkaan pronssin muodossa. Ihastuin kovasti Inger-sarjaan, joka on nimetty suunnittelijansa Inger Lindholmin (1929-1990) mukaan. Ja kuten edellisetkin Kalevala Koruni, nämäkin olen saanut lahjaksi. Sekoittelen surutta rannekorun kanssa nahkaisia ja punottuja koruja. Yleensä käytän rannekorua joko kaulakorun tai korvisten kanssa, harvoin koko settiä yhdessä.

Minusta on aika mahtavaa, että meillä on kansallisperinteeseen nojaava korubrändi. Kyllä ne pronssiset aarreketjut ja lintusetkin pääsevät aika ajoin ylle!
Mitenkäs sinä, millaisia Kalevala Koru-muistoja sinulla on?
Ps. Kiitos hurjasti edellisen postauksen kommenteista! Luin niitä silmäkulma kosteana...