Ol ku kotonas!

Metsään meneminen on kuin kotiin tulisi. Reppu naulaan ja aivot narikkaan. Herätessäni lauantaiaamuna ensimmäiset ajatukset liittyivät työasioihin ja epämääräinen ahdistus tunki tajuntaan. Lopputyön takia suoritettavaa on ollut viime aikoina aivan liikaa. Sain kaiken kuitenkin ravistettua sinne sienimetsään. Metsä on suomalaisen paras terapeutti. Niin se vain on.

Suppiksia löytyi samaan tapaan kuin viime vuonna. Parin tunnin päästä siitä, kun oltiin saavuttu metsään ja eksytty toisistamme soitin kaverille, jolla olikin ”situation käynnissä”. Situation oli tietenkin yhtä kuin liikaa sieniä kerättävänä, joten ruokataukoa piti siirtää. :)

Juuri äsken nautittiin partaisen puoliskoni keittämää suppiksilla höystettyä olutpataa ja eilen syötiin suppiskaalipaistosta. Nam nam.

Tänään aamulla, kun heräsin, näin silmissäni suppilovahveroiden lakkeja. Mieli alkaa asettua tavallisiin onnellisiin uomiinsa.