Minuun on iskenyt kevätvimma. Miten hyvältä voikaan tuntua auringonpaisteeseen herääminen, kuivat ja hiekattomat kadut, ilman lapasia tarkeneminen sekä lintujen iloinen viserrys? En vihaa talvea, mutta kevät vaan herättää minut aina eloon. Tuskin olen ainoa, joka tuntee näin - sen verran enemmän hymyileviä kasvoja olen saanut palvella töissä viimeisten parin viikon ajan.
Tein vähän aikaa sitten päätöksen, että haluan pitkän vaalentamisen jälkeen sittenkin palata takaisin luonnolliseen hiusväriini, tummanruskeaan. Tää pehko kasvaa niin järjetöntä vauhtia (hyvä hyvä), että tyveä pitäisi käydä näyttämässä kampaajalle joka kuukausi enkä oikein syty ajatukselle. Uskon myös siihen, että hiusten oma, aito väri sopii jokaiselle parhaiten.
Alla tänään otettu kuva minusta ja ystävästäni Ninnistä. Juuresta n. 10cm on täysin omaa hiusta ja loput pituudet ja latvat yritettiin sävyttää samanlaiseksi.