NEULAVIHKO

Vähäkö ois, jos vielä joku päivä löytäisin sen mystisen kätkön, jonne katoaa kaikki mun pinnit, neulat ja pampulat. Siinä olis kuulkaas loppuelämän varastot noita kaikkia! No mut neuloja varten tein nyt oman jemman, josko ne vähän paremmin pysyis tallessa. Voi nimittäin tietenkin olla, että niiden katoamista on edesauttanut se, että oon yleensä jemmaillut niitä esim. lähimpään lankavyötteeseen, housujen taskun suuhun ja pöydän reunalle...Ja saattaapa pari neulaa löytyä myös sohvan käsinojaan painuneenakin. Ja öö...ehkä myös verhosta. Ja sisustuskorin reunasta. Siis paikoista, joihin helposti yllän tästä käsityönurkkauksestani (sohvalta). Tämmösessä neulavihossa neulat pysynevät ehkä vähän paremmassa tallessa ja kulkeutuvat myös näppärämmin kouluun kirjontatunnille. Ei tästä tullu lähellekkään niin hieno kuin syksyisestä ompeluteknologian neulatyynystä, mutta ihan toimiva kuiteski.

Mutta se on mikä tässä neulavihossa on erityisen siistiä on se, että nyt on kyllä monenmoista koulussa opittua tungettuna samaan työhön: Kansien sisäpuoli on värjäyskurssilla värjättyä kangasta, samoin vihon sivujen villa on itse värjättyä ja tietenkin siten myöhemmin myös itse huovuttamaa. Ja kirjonnat on tietty myös itse tehtyjä, joskin tuo kirjontakäsiala vaatii kyllä todella vielä harjoitusta.

Napin valkkasin edesmenneeltä mummaltani peritystä nappikokoelmasta. Ajattelin että se tuo vihkoseen kivan lisän, kun mumma oli kerta itsekin innokas kirjoja. Semmonen mustakin vielä tulee!
-hanne