Meno Toijalaan, jos persaus kestää

Ehkä kukaan 80-luvun lapsi ei voi olla hyödyntämättä tuota otsikon lausetta tällaisessa asiayhteydessä. Minä ja pari läheistäni muuten kutsumme raidepuskimia Hugoiksi. Samaisesta syystä. Mutta asiaan...
Toijalassa sijaitseva veturimuseo on auki vain kesäisin ja sellaiseen aikaan ettei yleensä olla silloin liikenteessä. Tänään lähdettiinkin ajelemaan mummulasta kotia kohti normaalia aiemmin jotta ehdimme poiketa veturimuseossa iänikuisen Toijalan ABC:n sijaan (jossa kyllä sielläkin höyryveturi).

Vanhalla veturihallilla sijaitsevan museon sisäänkäynti oli ihanasti vanhassa junavaunussa! Vaunussa oli lipunmyynnin ja museokaupan lisäksi kesäkahvio. Olin tästä sisääntulosta aivan mielettömän innoissani, mahtava! Vaikka tämä museo onkin vain ihan pikkiriikkinen verrattuna suureen ja mahtavaan Suomen Rautatiemuseoon Hyvinkäällä, täällä oli kuitenkin mahdollisuus päästä vanhaan vaunuun sisälle ja vieläpä heti ensitöikseen, toisin kuin siellä Hyvinkäällä!

Museo oli tosiaan aika pieni, varastomainen ja kotikutoinen mistä kuitenkin ehdottomasti tunnelma- ja sympatiapisteet. Haju oli aika tunkkainen ainakin näin helteellä mutta eipä se haitannut yhtään mitään, sen verran innoissaan tämä perhe siellä kirmaili.

Lättähattukin löytyi!

Tällaisissa paikoissa sitä aina tajuaa miten mahtavan suuria veturit (ja junat ylipäätään) oikeasti ovat. Lasta vähän harmitti kun ei ollut juurikaan raidetta mitä pitkin kävellä mutta hän pääsi asiasta yli kyllä. Minä innostuin mieheni kanssa että voitaisiin yrittää kustomoida Brion junavaunuja esim Lättähatuiksi. Saas nähdä miten käy!