FIILIKSIÄ

Lasken päiviä lähtöön, vaikka toisaalta tiiän että ei ehkä kannattais. Mietin tälläki hetkellä kaikkia niitä juttuja mitä mun on vielä ihan pakko keritä tehä ennenku oon poissa Suomesta, kaukana kotoa. Aika on menny niin nopeeta, että tuntuu niinku se olis ollu ku eilinen kun täytin sitä paksua vaihtareiden kammoavaa hakupakettia hikihatussa. :D Hitsi, ei tää tunnu todelliselta; mää oikeesti hyvästelen Suomen 4 päivän päästä.

Oon loppujen lopuksi tosi huono kirjottamaan mun tunteita ja fiiliksiä ylös, mutta oon aikasemminki kuvaillu tätä vaihtoon lähtemisen tunnetta sillä, että tää on vähän niinku vetäis iteltään maton alta. Oot ensiksi rakentanu sille matolle kaiken, punonu kaikki langat yhteen tavalla tai toisella ja jopa hyväksyny ne pienet reijät ja rähjäymät siinä matossa. Nyt vedät sen maton iteltäs kuitenkin tarkotuksella pois alta ja sun täytyy vaan alkaa punomaan uutta.

Uudet matot on tosi jees, niinku kaikki muutki uudet tavarat yleensä, minkä takia oon sitä mieltä että vaihtoon lähteminen on ihan hitsin siisti juttu kelle tahansa. Se on ensinnäki ainutlaatunen tilaisuus päästä tutustumaan vieraaseen maahan ja sen kulttuuriin. Kaiken ton lisäks se on myös varmana ihan täydellinen kasvattava kokemus, sillä uskallan väittää että se Annika, joka 30. päivä tätä kuuta hyppää lentsikkaan ei oo enään tismalleen sama Annika, joka palaa takasin.

Oon alotellu pakkaamisen, mutta mulla on vielä ihan sikana kaikkea pakattavaa edessä vielä. Pitäs yrittää miettiä järkevästi, että mitä mää oikeesti tuun siellä nyt heti tarvimaan ja mitkä jutut voi odottaa. Tiiän kuitenki sen, että ostoksia tuun siellä tekemään ehkä vähän liikaakin, minkä takia koko vaatekaappia en halua mukkaan tyhjentää. :D

Tuliaiset mun host-perheelle on jo onneks täysin kondiksessa ja oon itse asiassa super tyytyväinen kaikkiin juttuihin mitä oon niille tuliaisina viemässä. :) Oon ostanut mm. juttuja Marimekolta ja Pentikiltä plus sitten kans aivan ihanan vadin Iittalalta. Karkkejakaan ei tietenkää saa unohtaa, sillä kaikkien on pakko saaha maistaa siellä päin tätä meijän suomalaista herkku suklaata, eli Fazerin Sinistä. :3 Mun täytyy vielä ainoastaan ostaa jottain hyvää super tummaa ruisleipää mitä sais helposti vietyä, koska ensinnäkin mulla on ihan jäätävä addiktio ruisleipään ja toisekseen haluan että muutkin pääsee sitä siellä sitte maistamaan. :)

Muutama on kysellyt multa, että miks valitsin kohdemaaksi just Kanadan. Noh, tuohon mulla ei suoranaisesti oo mitään vastausta, sillä se on vaan tuntunu alusta asti oikeelta vaihtoeholta mulle. En oo esimerkiksi koskaan käyny Kanadassa, kun taas jenkeissä oon lomaillu useampaanki kertaan. Kanadasta oon muutenkin kuullu tosi tosi vähän verrattuna jenkkeihin, se on ollu mulle aina sellanen "tuntematon" maa.

Up Education on järjestö, jonka kautta tämä mun vaihtovuosi on tähänki asti järjestetty, ja oon ollut hirmu tyytyväinen niitten toimintaan! Mun oma mielipide on, että siellä vaihtarit otetaan vastaan yksilöinä, kun taas useesti isommissa vaihtojärjestöissä vaihtarit voi mahollisesti olla vaan nimiä papereissa. Alusta asti mun mielipiteitä on kuunneltu ja oon saanu tarpeeksi tietoa ja apua jos on ollu tarvis. :)

Koska tää ei tunnu mulle vieläkään täysin todelliselta, että ens viikolla oon jo alottelemassa koulua jossain ihan täysin uudessa ympäristössä toisella puolella maapalloa, niin mää en jotenki osaa vielä kuvailla mun fiiliksiä kunnolla. Kaikki kysyy, että joko jännittää mutta mua ei itse asiassa jännitä. En tiiä mitä tuntea, sillä tätä tilannetta on vaikee uskoa todeksi.

Jos tätä juttua nyt ihan tosissaan alkais möhkimään ja mählimään omassa päässä, niin luultavasti pitäisin itteäni vaan hulluna hemmona, joka jättää kaiken taakse ja pakenee pois kotoa kaikesta tutusta ja turvallisesta. :D Mutta nyt mietin vaan sitä, miten siistiä se itse asiassa on päästä tutustumaan moniin uusiin ihmisiin ja ennen kaikkea käyttämään englantia ihan päivittäisesti kaikkialla.


❤:llä A