Kunnioitatko ystäviesi elämäntapoja?

Heippa.

Kun itse aloitin 17- vuotiaana elämäntapamuutokseni, mikä sisälsi ns. epätyypillisiä tapoja nuoren naisen elämäntyyliin, sain kokea hurjasti syrjintää jopa parhaimmilta ystäviltäni. Olin silloin päättänyt laittaa elämäni kuntoon ennenkuin täytän 18 vuotta ja hyvin moni ympärilläni yritti heitellä vähän kapuloita rattaisiin.

Muutama ystävä kävi kanssani alkuun lenkillä, mutta pikkuhiljaa jäin yksin elämäntapamuutokseni kanssa. Eikä siinä mitään, se on nimenomaan minun muutokseni, ei kenenkään muun, mutta voi sitä syrjintää ja kiusaamista.

Muistan ikuisesti kun esimerkiksi vanhojentanssi harjoituksissa muutama todella hyvä ystäväni käveli ivallisesti virnistäen sipsipussit kädessä mun naaman ohi ja näytti kuinka hauskaa heillä on ja mistä kaikesta jään paitsi. Kun et syö sipsejä, et pääse joukkoon mukaan. Mun halu syödä terveellisesti ja urheilla oli jotenkin alhaista ja naurettavaa, ehkä vastenmielistäkin ihmisten mielestä. Mitä mä oikeesti edes luulin saavuttavani? Olin kuitenkin Linda 72 kiloa ja sellaisena tulisin pysymään. En sillon pystynyt vielä juoksemaan 3 kilometria pysähtymättä, mutta en aikonut luovuttaa. Muistan kun eräs vähän vanhempi poika katsoi mua säälivästi ja kysyi että mitä mä luulen saavuttavani tällä. ”Ota nyt vaan hei sipsejä, kyllä sä voit nyt kerran dokaa!! Ihan naurettavaa…Nuoruudesta pitää nauttia, tuhlaat vaan elämääsi!!”

Varmaan puol vuotta vietin yksin joka viikonlopun ja päivät koulun jälkeen. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin taas arki normalisoitumaan kun sai kai jotenkin todistettua että oli asian kanssa tosissaan. Juoksin vaikka 20km hengästymättä ja olin saavuttanut tavoite painoni. Sen jälkeen mun valinnat hyväksyttiin ja kaverit palasivat. En ole asiasta vihainen kenellekkään tai katkera, ompahan oli valintani ja pakostakin sitä vähän erakoituu kun ollaan siinä iässä että ns. kuuluu juhlia ja elää huoletonta elämää. Pääasia että tärkeimmät ystävät ovat yhä edelleen ystäviäni.

Nykyään en itse enää törmää hirveesti tällaiseen syrjintään. Olen kai tehnyt sen verran selväksi elämäntyylini että en pahemmin saa ivailuja tai pahoja katseita vaikka bileissä ottaisinkin omat eväät esille (ja tähän tarkennus, omat eväät on mukava VAIN kisapreppinä, ei offilla. Sillon voi syödä niitä sipsejä sillon tällön). Odotan niitä katseita silti yhä edelleen aina ja edelleenkin tuntuu pahalta muita kohtaan kieltäytyä asioista, sillä jotenkin vuosien varrella olen huomannut että jostain syystä se että itse ei juo viinaa tai syö niitä sipsejä on kovasti muilta pois ja siitä loukkaannutaan. No, kuitenkin esimerkiksi ystäväni tupareissa viikko sitten olin yllättynyt siitä miten ihmiset oikeesti tukivat valintaani. Sen sijaan että olisin saanut paheksuvia katseita ja olisin joutunut kuuntelemaan ”voi luoja, ota nyt tosta sipsejä” juttuja ja selittelemään valintaani, sainkin kannustavia katseita ja jopa positiivista kiinnostusta asiaa kohtaan. ”Se on sen arvoista!” oli lauseet joita kuulin ympärillä. Siitä tuli oikeesti mukava fiilis.

Saan asiakkailtani usein viestejä joissa kysytään neuvoa siihen kun kaverit syrjivät ja väheksyvät heidän elämäntapojaan ja unelmiaan. Saan myös todella usein sähköpostiviestejä ja viestejä inboksiin samankaltaisista asioista. Ihmiset eivät kunnioita toisten valintoja ja syrjivät. Se että jättää illan muutamaan bisseen ja lähtee suht aikaisin kotiin nukkumaan, syö terveellisesti ja urheilee on ilmeisesti paljon paheksuttavampaa kuin mikään muu elämäntyyli.

Mun mielestä on huvittavaa kun ihmiset edelleen tekee mun edessä aivan ihme touhuja. Jos mä otan esiin proteiini sheikin ja sanon että tulin juuri treeneistä, niin joku saattaa heittää että ”Onko sulla proteiinit mukana?? Ei luoja. Pitäsköhän munkin alkaa vähä treenailee, mä oon ainakin koko viikon elänyt pizzalla ja bissellä hahahaahaaaa!!” vaikka todellisuudessa ollaan yritetty liikkua ja syödä hyvin, mutta jostain syystä salaa. Ollaan niin kovasti vastaan kaikkea terveellisyyttä ja hyvinvointihöpötystä, että joudutaan oikeesti jopa piilottelemaan sitä tosiasiaa, että ehkä vähän itseäkin kiinnostais voida paremmin ja käydä jumpissa. Ei siinä ole herranjumala mitään pahaa, päinvastoin. Varmasti jokainen meistä haluaa voida hyvin! Siinä ei ole mitään hävettävää. Sitä ei tarvitse kenellekkään selitellä tai todistella ja miks tarvis, kun sä kuitenkin itse elät sun hyvinvoinnin ja kehon kanssa.

Mä todella toivoisin että nyt kaikki ottaisivat itseään sen verran niskasta kiinni että VAIKKA itseä ei kiinnosta lainkaan liikunta- tai terveellisesti syöminen tms. niin kunnioitettais niitä muiden valintoja ja lopetetaan se turhanpäiväinen vittuilu, niin ei tarvitse sitten itse hävetä jos joku päivä haluaakin bissen sijaan mennä itsekkin jumpalle tai syödä paremmin. Joillekkin ne voi oikeesti olla todella tärkeitä asioita ja pieni kannustus saa ihmeitä aikaan. Mä en voi ymmärtää sitä minkä vuoksi muakin hävettää enemmän ottaa julkisella paikalla eväspurkki laukusta kuin syödä euron juustoa. Mä jotenkin poden siitä syyllisyyttä ja toivoisin että voisin muuttua hetkellisesti näkymättömäksi ruokailun ajaksi, etten vaan loukkaa ketään eväilläni ja valinnoillani. Jokainen varmasti tietää että kukaan ei katso sua jos vedät mäkkisafkaa julkisissa, mutta herranjumala jos sulla on vaikka riisiä ja kanaa ja parsaa muovipurkissa niin se katseiden määrä. Ja hei, jos nyt mietitään asiaa syvällisemmin niin olenko väärässä se suhteen että SE jos jokin on sairaan yhteiskunnan merkki. Hävetä hyvinvoinnin tavoittelua? Varsinkin kun meidän yhdet suurimmista ongelmista on päihteidenkäyttö ja ylipaino.

Voikaa hyvin ja tehkää omat valintanne, mutta kunnioittakaa myös muiden.