Lähiruokaa

Asun Lauttasaaressa, joka on ihan oikea saari tässä Helsinkin länsipuolella. Vielä jokunen vuosikymmen sitten, Larua ja mannerta yhdisti vain lautta. Nykyään keskustaan pääsee ihan siltaa pitkin ja metrokin on tulossa. Lauttasaaressa on menossa kunnon raksatalkoot; merenrantoihin nousee hulppeita kämppiä ja vanhoja teollisuuskiinteistöjä muutetaan loft-asunnoiksi. Luulen, että parinkymmenen vuoden päästä Laru on rakennettu jo aika tukkoon, mutta vielä täällä on metsää ja puistoa, paljasta rantaviivaa ja kallioita.. Meidän saari. Sillä termillä larulaiset tätä paikkaa kutsuvat ja todellinen sijainti pääkaupungin keskustan kupeessa unohtuu monelta usein. Muutama päivä sitten eräs kaverini sanoi, että hänen pitää mennä käymään Stadissa. Muistutin, että täällä Stadissahan sinä olet, kolme kilsaa Kampin keskuksesta.

Vaikkei me saarelaiset ihan omavaraisia ollakaan, niin Larussa lähiruokaa riittää. Jos siis tietää mistä safkansa ostaa tai etsiä..

Jo pari päivää duunissa on tullut syötyä lounaaksi Tillmanin savulohta. Martin Tillman on siis 63-vuotias ammattikalastaja Porvoon Pellingistä ja suostui myymään itse savustamansa lohet tuohon lähikauppaamme. Olen ennenkin kehunut Kiviaidankadun K-Supermarketin valikoimaa ja nyt pulju on kolmas Tillmanin lohen jälleenmyyjä koko Suomessa. Kalatiskiltä osasivat kertoa, että muita kauppoja ovat Loviisan K-Supermarket ja Porvoon Citymarket, suunnatkaa siis sinne jos olette huudeilla. Voi pojat, että on hyvää! Olen niin onnellinen, että toimistomme sattuu sijaitsemaan samassa rakennuksessa kaupungin parhaan ruokakaupan kanssa.

Saaristolaisleivän päällä voita, creme fraichea, Tillmanin kylmäsavulohta ja lehtipersiljaa. En tehnyt edes lämmintä sapuskaa toissapäivänä, koska en voinut lopettaa syömästä näitä voileipiä. Sain onneksi myöntävän vastauksen kysyessäni, että kai Tillmanin lohet jäävät nyt ihan pysyviksi K-Supermarketin valikoimaan. Voin kertoa, että kannattaa tulla kauempaakin. Piipahtakaa samalla myös vaikkapa Voi Pojissa, Larun omassa leipomossa ja lounasraflassa.

Maanantain "kalaretken" lisäksi aloitin myös sienestyskauden. Miksi mennä merta edemmäs. Kävelin viisi minuuttia kotiovelta ja löysin herkkutatin. Sienestysreissu ei ollut varsinaisesti mikään jättimenestys - kaksi sientä kahteen tuntiin. Leivän päälle riitti kuitenkin ja siinä metsässä samoilessani tulin ajatelleeksi, miten siistiä on, että pääsee nauttimaan kaupunkiasumisen iloista luonnon lähellä. Oli aika virkistävää ihan vain käppäillä metsässä luontoa nuuhkimassa, eikä ollut entiseen tapaan kiirettä eteenpäin Sports Trackerin vahtiessa jokaista askelta. Ex-urheiluaddikti-minä oli juossut herkkutattien ohi määrätietoisesti, kilometrivauhtihurmiossa. Saaristolaisleivän päällä voissa paistetut herkkutatit ja punasipulia. Päällä vain hieman suolaa ja mustapippuria. Aivan täydellistä! Jos olisin tiennyt mitä poimia, niin olisin noukkinut mukaan lisäksi villiyrttejä, joita esimerkiksi Copas y Tapasin kundit käyvät Lauttasaaren metsistä hakemassa. Siinäpä projekti seuraavaksi kesäksi.

Tässä vielä upeita maisemia Larun pusikosta, vain muutamia metrejä autotieltä!

Mitä paikallisia herkkuja tai herkkupuljuja teidän lähistöllä on? Meitsillä alkaa kohta loma ja kotimaan matkailua olisi tarkoitus jossakin määrin harrastaa!

Translation: Yum-my!