Natalia Tolmatsova

Kasvatusprojekti

Kuten ehkä jokunen blogin lukija tietääkin, meitsillä on menossa parhaillaan pitkä ja tuskallinen hiustenkasvatusprojekti. Viimeksi olen leikannut hiuksiani joskus loppukeväästä, jonka jälkeen näihin ei ole saksilla kajottu kuin kerran, tsekkipiiskan lyhentämiseksi. Kuten kaikki hiustenkasvattelijat tietävätkin, joskus tuntuu ettei mitään edistystä tapahdu. Itsekin olen ollut todella turhautunut jo pitkään ja meikäläisellä on nykyään huono hiuspäivä joka päivä. Lukuisia kertoja on tehnyt mieli varata aika kampaamoon, mutta sitten aina lasken kymmeneen ja yritän päästä yli kauheiden hiusten aiheuttamasta henkisestä taakasta. Diippii..

Vasen kuva viime kesäkuulta, oikea (paska puhelinkuva hämärässä eteisessä) tänään aamulla.

Oh yes wtf. Tuntuu, että hiukset kasvaisivat kaikkiin muihin suuntiin kuin alaspäin. Kaipa noihin on jotakin pituuttakin tullut, joka vain katoaa luonnonkiharoiden uumeniin.. En ole koskenut suoristusrautaan vähään aikaan ja se vissiin näkyy hehheh. Ymmärrättekö meitsin pipofetissin nyt hiukan paremmin? Onneksi on talvi, pipot tekevät tästä kammoreuhkasta vähän siedettävämmän.

Ja miksi päätin alkaa kasvattaa hiuksia? Laiskuus iski. Lyhyttä, skarppia fledaa on niin sikavaikeeta ylläpitää hyvännäköisenä. Itselläni on ollut todellisia hankaluuksia yrittää ehtiä kampaajalle toimistotuntien lomassa. Yleensä olen joutunut tekemään ylitöitä edellisenä päivänä, jotta pääsisin sniikkaamaan duunista seuraavana päivänä kolmen-neljän maissa parturin tuoliin. Lyhyet hiukset näyttävät kokemukseni mukaan sellaisilta kuin pitääkin maksimissaan neljä viikkoa, sen jälkeen pitäisi taas järjestellä kalenteria. Missä vaiheessa te naiset ehditte kampaajalle??

Toinen syy hiusten kasvatukselle on se, etten tuntenut oloani enää hyväksi graafisessa tai superlyhyessä tukassa. Tuntuu, että vaatteiden pitäisi olla ihan erinäköiset. Jotenkin hupparit, collarit ja flanut eivät omaan silmään enää natsanneet poikatukan kanssa. Pitäisi olla meikkiä ja vähän korkoa alla, skarppi asukokonaisuus ja viimeistelty lookki. Lyhyt tukka, löllö huppari, skedekengät ja naturelli naama ovat yhdistelmänä jotenkin pummi ja ryönä omaan silmiini. Ja kuvia itsestään saan tuijottaa päivästä toiseen, kiitos tämän työn. Vaatekaappi ja oma tyyli on paha pistää uusiksi, joten mä testaan nyt tätä pidempää, rennompaa piiskaa.

Kampaajalakkoa en ole aloittanut, no worries! Olen suunnitellut parhaan hiuspron, Jere Oliver Tienhaaran, kanssa uutta stailia heti kun saan vähän pituutta mihin uutta mallia voi leikata. Ensi kesänä siis joku muodonmuutos luvassa. Siihen saakka jatkan tiivistä ystävyyssuhdettani pipoihin.

Onko jengillä kokemuksia, kauhutarinoita tai tsemppausviestejä hiustenkasvatuksesta? Mitäs Saaran kasvatukselle kuuluu?

Translation: FML.

Rumuudenhoitoa
  • Love
  • Save
    Add a blog to Bloglovin’
    Enter the full blog address (e.g. https://www.fashionsquad.com)
    We're working on your request. This will take just a minute...