Unelmasta totta - Näin säästin omaan asuntoon

Raha-asiat, aina niin kovasti puhuttava teema. Joulukuun Trendissä puhuttiin unelmiensa rahoittamisesta ja Lilyn toimituskin kysyi samaa asiaa. Trendin listalla olivat kenties ne yleisimmät unelmat eli oman kämpän ostaminen, maailmanympärysmatka, oman firman perustaminen sekä lapsen hankkiminen. Puhtaasti taloudellisessa mielessä! (Lasten hankkimisesta puhuttaessa täällä hormonihöyryisessä Lilyssä, pitää aina korostaa, että niitä saadaan, eikä hankita, tiedetäään.)

Itselleni unelmien toteuttamisasia on ollut agendalla viimeisen vuoden aikana usein maksaessani tuoretta asuntolainaa pois. Jännää sinänsä, koska oma asunto ei ole ollut koskaan unelmieni listalla kärjessä, edes top femmassa. Oikeastaan olen aina ollut sitä mieltä, etten tule lainaa koskaan ottamaan, vaan mielummin asun vuokralla vapaana kuin taivaan lintu. Olosuhteiden pakosta päädyin tähän tilanteeseen - Helsingissä on yksinkertaisesti niin älyttömän kallista asua vuokralla, että oman asunnon maksaminen tulee melkeinpä samanhintaiseksi. Ja tässä sitä ollaan, reilut 11 000 lainaeuroa takana, vielä aika monta edessä heh.

Löysin asuntoni Lauttasaaresta vain kuukauden-parin haun jälkeen. Ennen nykyistä luukkua kävin katsomassa vain yhtä kämppää paikan päällä vain todetakseni, ettei ole mitään järkeä muuttaa tässä iässä enää 25 neliön yksiöön. Tarkoituksena ei ole muuttaa lähiaikoina, vaan halusin asunnon, joka kestää aikaa ja erilaisia elämäntilanteita. Nykyinen 42 neliöinen kaksio oli hiukan alle budjettini, mutta silti kallis. Samalla hinnalla saisi omakotitalon tai pari jostakin pohjoisemmasta. Ja miten meikäläisellä oli varaa 25-vuotiaana ostaa niin kallis asunto yksin, siitä tässä olikin tarkoitus puhua. Toivottavasti meikäläisen vinkit auttavat jotakin omassa taloudenhallinnassaan.

Ensinnäkin haluaisin kertoa, että olen aika pedantti rahankäyttäjä (siksi työskentelenkin nykyään yrityksemme taloushallinnon parissa). En ole eläessäni maksanut laskua myöhässä ja priorisoin rahankäyttöni pidemmälle aikavälille. En siis elä päivä kerrallaan high laiffia vain herätäkseni kuukauden puolessavälissä persaukisena. Tulen tässä ominaisuudessani äitiini, joka piti tarkkaa kirjaa kaikista tuloista ja menoista, säästi jokaisen kuitin ja venytti työttömän yksinhuoltajan penniä uskomattomiin suorituksiin. Ihan niin radikaaleihin suorituksiin en ole ryhtynyt, mutta joitakin konkreettisia vinkkejä olen ottanut omaan rahankäyttööni.

Priorisoi

• Maksa aina ensimmäisenä vuokra/lainanlyhennys, sillä summa on useimmiten suurin ja katto pään päällä tärkein asia.
• Seuraavana varaa tilille kuukausittain erääntyviä laskuja vastaava summa. Näitä ovat puhelin, netti, vakuutukset, harrastusmaksut..
• Laita tietty summa säästöön joka kuukausi. Summan ei tarvitse olla suuri, vaan omaan elämäntilanteeseen sopiva.
• Budjetoi jäljelle jäävistä rahoista ruokaan menevät rahat viikkotasolla.
• Jos jotakin jää yli, niin ne ovat "hauskanpitorahoja", joilla voi vaikkapa shoppailla, käydä leffassa, baarissa, ravintoloissa yms.

Itse käytän kahta tiliä. Toinen on lainanhoito-/säästötili ja toinen käyttötili. Siirrän jokaisesta palkanmaksusta säästötilille summan x ja jätän vain sellaisen summan käyttötilille, jolla uskon pärjääväni (tai haluan pärjätä) seuraavaan palkkapäivään saakka. Pidän huolta, että säästötilillä on aina pakollisiin menoihin tarvittava summa. Hyvänä ohjenuorana voisi pitää parin kuukauden asuntomenojen suuruista summaa yllätyksien varalle. Kerryttän säästötilin saldoa kuukausittain, olen sitoutunut tähän, enkä luista asiasta. Tykkään pyöreistä numeroista ja yleensä minulla on joku tasaluku motivaattorina, jonka yritän saada kasaan.

Säästä

Vuonna 1995 isovanhempani perustivat minulle säästötilin, johon talletettiin synttäreinä ja jouluna 100 markkaa. Kyseinen tili oli minulla vielä teini-iässä ja perinteeksi muodostui tallettaa sinne kaikki "ylimääräiset" rahat, esimerkiksi lahjarahat, veronpalautukset, kesätöistä kertyneet rahat yms. Itse en koskaan viettänyt rippijuhlia tai yo-juhlia, ne ovat yleensä hyviä säästökeinoja. Muuttaessani kotoa 19-vuotiaana, olin säästänyt monta tonnia itsenäisen elämän aloittamista varten.

Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta saakka joka kesä ja myöhemmin heti fuksivuodesta lähtien myös osa-aikaista työtä opiskelujen ohessa. Olen jokaisesta palkasta laittanut edes pienen osan säästöön sellaiselle tilille, johon ei pääse käsiksi kuin kerran vuodessa. Suosittelen kuukausittaista suoraveloitusta säästötilille, silloin tililtä "häviävää" rahaa ei edes huomaa.

Ja vaikka veroprosentin nostaminen kuulostaa kaikkien hc-talousihmisten mielestä hölmöltä, niin se on osoittautunut itselläni toimivaksi keinoksi kerätä isompi potti kerralla. Jep, kyllähän sitä voisi maksaa vähemmän veroja, sijoittaa ylimääräiset rahat suurella tuotto-odotuksella, kuitata jäännösverot voitoilla ja pitää massit, mutta kuka sellaista muka oikeasti tekee. Terveiset entiseen opinahjoon..

Tällä hetkellä lainan lyhentämisen ja oman säästötilini lisäksi sijoitan kuukausittain pieniriskiseen rahastoon. Kannattaa varata aika pankkineuvojalle ja miettiä ammattilaisen kanssa yhdessä erilaisia vaihtoehtoja. Niitä nimittäin löytyy, jos toimetonta fyffeä lojuu tilillä. Itselläni on henkilökohtainen neuvoja pankissa, jonka kanssa olen hoitanut kaikki asuntolainaan ja säästämiseen liittyvät asiat. Tapaamme pari kertaa vuodessa ja tsekkaamme tilanteen ajan tasalle. Ammattilaisia kannattaa hyödyntää, sillä pankkien neuvontapalvelut ovat useimmiten ihan ilmaisia.

Pysy tiukkana

Tässähän on ollut puhe unelmansa rahoittamisesta, ei niinkään yleisestä säästämisestä. Kannattaa siis pitää tulevaisuudessa siintävä unelma mielessä silloin, kun on rahanmenoa. Tällä hetkellä saatan usein valita kaupan rekistä uusia vaatteita - vain kiikutakseni ne takaisin paikoilleen ennen kassalle saapumista. Ajattelen silloin, että kumpi minulle on tärkeämpää: asua juuri kuten haluan vai hetken ilo uudesta vaatteesta. Useimmiten päädyn unelmieni kotiin. Asuntolainan myötä minusta on tullut huomattavasti harkitsevampi kuluttaja.

Säästäminen säästämisen ilosta sopii harvalle, kannattaa ottaa konkreettinen tavoite ja pyrkiä sitä kohti. Tavoite voi olla esimerkiksi asunnon käsiraha, auton tai lentolippujen hinta, unelmien laukun arvo tai jotakin muuta. Esimerkiksi asuntosäästämistä voi motivoida selailemalla netistä kivoja kämppiä. Sitä harrastan edelleen haaveissani muuttaa joskus täydelliseen loftiin. Pysyypähän ajatukset konkreettisella tasolla.

Tee töitä

Vaikka "ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot" -sanonta pitää hyvin paikkaansa, itselläni asunnon ostaminen olisi jäänyt mahdottomuudeksi ilman vakityöpaikkaa (tai kahta). Köyhänä opiskelijana tai valtion avustuksilla eläessä voi olla hankalaa edes miettiä säästävänsä. Kannattaa siis ehdottomasti hakea töitä! Mikä tahansa työpaikka on mielestäni aina parempi kuin ei työpaikkaa ollenkaan. Duunin suhteen ei kannata todellakaan nirsoilla, koskaan ei tiedä kenet tapaa tai mihin elämä vie. Pelkästään mol.fi -palvelussa on tällä hetkellä reilut 9 000 avointa työpaikkaa, vaikka maan taloudellinen tilanne ei ole häävi.

Suhteilla irtoaa useimmiten ne varmimmat työpaikat, sana siis kiertämään kavereille ja puolitutuille. Jos olisin nyt työtön, niin tekisin ehdottomasti blogiini avoimen työhakemuksen! Esimerkiksi WTD:ta on luettu viimeisen vuoden aikana 4,5 miljoonaa kertaa, eiköhän siellä joku potentiaalinen työnantajakin olisi joukossa. Kaikki blogikollegat saavat ottaa tämän idean vapaasti käyttöön!

Toimituksen kysymykseen "miten olet rahoittanut unelmasi" vastaisin, että tekemällä määrätietoisesti duunia vuosikausien ajan. Unelman tai minkään muun rahoittamiseen ei ole oikotietä. Aika harva saa nauttia suuresta perinnöstä tai lottovoitosta, suurimman osan taloudellinen kohtalo on omissa käsissä. Kannattaa käyttää niitä käsiä! Ja ai että, pitkän ponnistuksen jälkeen se kauan tavoiteltu asia vasta hyvältä maistuukin.

Kuvituskuvina meitsin luukku ilta-auringossa. Outo valoilmiö, jota ei ole vähään aikaan näkynyt.

Translation: Young money cash money.