Kuntotsekkaus

Viime aikoina olen puhunut paljon suorituskyvystä (tai sen puutteesta..) salilla, mutta kyllä minusta sen verran perusnaista löytyy, että peilikuvakin kiinnostaa. Viimeisin postaus aiheesta on helmikuulta ja silloin peilikuvaa tarkasteltiin numeroiden pohjalta kehonkoostumusmittauksessa. Nyt on aikaa kulunut vajaa vuosi tuosta päivästä ja peilistä katsoo hieman erilainen tyyppi. Mutta ei liian erilainen! Oli ihan virkistävää huomata, että totaalibreikin aikana kehon muutos on ollut yllättävän pientä. Itse olen aina ollut siinä uskossa, että heti jos lopettaa liikkumisen ja syö pullan, niin paino nousee vähintään 10 kiloa. Syytän tästä telkkarin huomiohakuisia laihdutusohjelmia, joissa random tyypit kertovat lihonneensa kymmeniä kiloja lyhyen ajan sisällä.

Ennen kuin tein 1,5 kuukautta takaperin paluun salille, niin meikäläisen painolukema näytti täsmälleen samaa kuin ennen taukoa. Nyt treenattuani 3-4 kertaa viikossa pääasiassa painoja nostellen, niin vaaka näyttää paria lisäkiloa. Lihakset ovat heränneet horroksesta ja täyttyneet nesteellä, mutta kyllä tästä vartalosta ihan sitä kuuluisaa fläsääkin löytyy. Ei mitenkään häiritsevän paljon, mutta sen verran, että sixpäkkikuvien julkaisua pitää vielä odotella hehheh. Joku itsesensuuri nyt sentään.

Voimatunnilla oli eilen yläselän ja rinnan kidutusta. Penkkisarjat olisivat voineet mennä paremmin, mutta vasen ranne alkoi vihoitella. Rangaspunnerrukset sujuivat sen sijaan ihan mallikkaasti. Leuoissa voimattomuus tuntui kaikkien eniten, ihan kuin olisi aloittanut täysin alusta. Vaikka voimaliikkeissä tuntuu muuten pätevän hyvin "massa liikuttaa massaa" -periaate, niin luulen, että leuanveto helpottuisi elopainon tippuessa pikkuisen. Noin 30 kiloa hahahahah. Terveisin, niin lähellä mutta niin kaukana on tanko..

Voimatuntia seurasi 20 minuutin tiukka ja hengästyttävä kestävyysjumppa. Ohjelmassa viiden minuutin pieniä itsemurhia wall ballin, viivajuoksun, burpee boksihypyn sekä soudun merkeissä. Koko 20 minuuttia tehtiin liikkeitä jokaisella alkavalla minuutilla ilman palautuksia ja etenkin viivajuoksu pisteli keuhkoja ja hapotti jalkoja. Tuon jälkeen burpeet olivat omalla kohdallani enemmänkin laiskoja matoja ja boksihypyt bodystepista tuttua askellusta. Silti fiilis oli ihan toinen kuin viime viikolla. En edes itkenyt!

Toivottavasti jaksatte meitsin rinnalla tässä salitarpomisessa. Sain nimittäin lähipiiristä palautetta, että pitäisiköhän mun keksiä jotakin muuta postattavaa blogiin. Tämä salihomma kun on kuulemma jo ihan nähty. Olen mukamas aiheesta jo kirjoittanut kaiken mahdollisen ja kehittynyt kertaalleen mätisäkistä voimanaiseksi. Nyt kiertää samat aiheet kuulemma vain uudestaan. Ihan hyvä pointtihan tuo on ja olen vähän kiikunkaakun, että postailenko treeneistä tulevaisuudessa juttuja ja pitäydynkö suosiolla muissa aiheissa. Jotenkin nyt vain tuntuu, että aihe on taas itselleni ajankohtainen ja hommasta on usein sanottavaa. Eri näkökulmasta kuin vuosi sitten. Mistä treeniaiheista te haluaisitte lukea? Vai onko sellaisia edes?

En muuten malta odottaa lauantaita! Kaikki Vetosalin lukijatreeniin ilmoittautuneet ovat ainakin viestittelyn puutteen vuoksi vissiin edelleen mukana, joten varapaikoilta ei ainakaan kukaan ole näillä näkymin pääsemässä treenaamaan. Ilmoittautuneet, laitattehan mulle meiliä, jos tulee esteitä! Muuten näemme lauantaina klo 13 Vetosalilla.

Translation: Gym life, nolife.