Voi sitä Emmaa

Emma lokakuussa
Voi meidän pikkusta Emmaa. Tuollainen ihana pötkylä se oli lokakuussa meille tullessaan. Pötköteltiin olkkarin lattialla, jolla oli koko ajan patja ihan sitä varten valmiudessa. Kun toisella oli niin lyhyet tassut ettei niillä minnekään sohvalle hypännyt, niin me ihmiset sitten laskeuduttiin lattian tasolle.

Emma maaliskuussa
... Ja nyt se on tuommoinen ihan v a l t a v a peto. No joo. Mutta on se kasvanut. Turkki on pidentynyt ja selän musta raita on haalennut pois. Lemppariasennot on edelleen samat, vievät vaan pikkasen enemmän tilaa. Lyhyillä jaloilla pääsee hyppäämään suoraan vaikka ruokapöydälle, mikä on kiellettyä ja Emma tietenkin tämän hyvin tietää. Siksipä pöytähyppelyt yritetään tehdä ihan salaa -siinä onnistumatta. Eilen aamulla nappasin ketaleen kesken pahanteon kun koiran pää oli niin syvällä kaakaopurkissa ettei se kuullut kun lähestyin. Selvisi samalla sitten sekin miksi O'boyta yhtäkkiä rupesi kulumaan niin kauheita määriä (ei vissiin suklaapitoisuus ole kovin korkee kun nakkipedolla ei oireita ole huomattu).
Kaakaon lisäksi maistuu kaikenlainen pikkupurtava. Esimerkiksi kengät. Niitä on kiva asetella esille myös tuohon työpöydän viereen lattialle mielenosoitustarkoituksessa. Tämä puuha suoritetaan ihan vähin ääniin huomiota herättämättä, sitten jäädään siihen kenkien lähistölle hiljaa tuijottamaan, ja kun emäntä kääntyy niin katse sanoo että nih, näin monet kengät toin ja vähän tuosta järsin. Kerkeisitkö nyt millään vähän rapsuttamaan, mitä?
Lisäksi kasvava koira tykkää kävyistä, tiskiharjasta, löylyharjasta, pyykkipojista, pompuloista, kissoista, punaisesta täkistä, sukista ja hanskoista. Kaikesta mistä hampailla saa otteen. Myös yhdestä kohdasta keittiön lattiassa. Virallinen lempilelu on tuo kuvassa näkyvä vinkunalle, jollaisen Emma sai joulupukilta. Tosin jouduttiin ostamaan jo uusi kun se ensimmäinen unohtui mummulaan.

Mattoja ei saada vieläkään lattiaan, jostain luin että narttukoirat saa lopullisen pidätyskyvyn vasta ensimmäisen juoksun jälkeen. Nykyiselläänkin menee jo aika hyvin, mutta silloin tällöin sattuu vahinko. Ja jos lattialla on vaikka pyyhe niin Emma tähtää sen päälle. On sillä tavalla hyvin tarkka koira.
Ylipäätään sanoisin, että ihan perus koiramenoa. Just hyvä.

just chew it.