Niitä tulee vaan lisää ja lisää...

Pentusia meinaan. Maailmaan ja kuviin ja tänne blogiin.

Tänään oli vuorossa vierailukohteena neljä viikkoa sitten syntyneet Thitin neljä pientä pentua, ne joita odottelin kätilöpäivystäjänä ja joita Tiitiäinen panttasi oman henkilökunnan saapumiseen asti. Nyt on ikää kertynyt sen verran, että vierailijoita otetaan vastaan ja pitihän sinne heti mennä. Porukassa on yksi hopeatyttö ja kaksi savutyttöä sekä yksi savupoika.

Joko pentukuvat haukotuttavat? Chandanilla tuli jo vähän väsykin.

Thiti on hyvin omistautuva mamma, pentusia pidetään silmällä ja niille kurahdellaan kutsuja maitobaariin. Hyvin on ruoka riittänyt, pennut ovat kasvaneet vauhdilla ja syövät nyt jo kiinteitäkin.

Hiekkikselläkin osataan jo käydä, mutta peittämistä pitää vielä harjoitella. Ja askelten tähtäämistä.

Sisaruksista on onneksi painiseuraa ja pentukehä toimii hyvänä rinkinä. Sieltä osataan kyllä jo tulla reippaasti ulos ihan itsekin, joten enää se ei rajaa elämää.

Kirjahylly oli hyvin suosittu kiipeilypaikka, ja sen takana oli mukava vilistää.

Aina ei jaksa riehua, välillä pitää köllötelläkin.

Palloa pelattiin täälläkin, kuten Sokerinkin luona.

Voiko tuota katsetta vastustaa?

Olen iso paha susi ja minulla on hurjat käpälät... Tyypeistä ei oikein saanut otettua yksittäispotretteja muutoin kuin näin kädessäpitäen, sen verran oli vilkasta menoa eikä vielä oikein huiskat ja muut kiinnosta niin että niillä saisi kiinnitettyä katsetta. Jos ensi kerralla sitten ihan vapaaistunnassa potretit vaikka...

Kamalan vaikea vastustaa tällaisia täplämassuja. Meillä sitä kutsutaan pippurimassuksi, mutta Mauno hyvin harvoin antaa pusutella massuaan tai edes näyttää sitä. Pah.

Haikea katse kaukaisuuteen...

Penskat kasvavat siis Ausaren kissalassa ja ainakin yksi savumaukulainen siellä odottelee vielä omaa kotiaan. Jos sellaiselle olisi tarvetta, niin yhteyttä kasvattajaan.

Nyt on luuhattu kyläpaikoissa viikon sisään ihan urakalla ja ensi viikko pysytellään ihan vaan omien poikien kanssa kotosalla.