Ensimmäinen viikko

5 viikon pituinen matkamme alkoi maanantaina aamuyöstä, kun suuntasimme kohti helsinki-vantaan lentokenttää. Välilasku meillä oli Saksassa. Matka sujui hyvin. Maanantai oli kuitenkin todella raskas meille kaikille, kun olimme saaneet nukuttua niin huonosti. Saavuimme asunnolle ja sen jälkeen lähdimme tutkimaan kaupunkia. Olimme yli kahden tunnin ajan eksyksissä kun yritimme löytää takaisin asunnolle. Kysyimme monilta paikallisilta, mutta edes he eivät osanneet sanoa missä asuntomme sijaitsee koska täällä on niin paljon pieniä katuja. Myöhemmin illalla kun löysimme vihdoin asunnollemme, niin tapasimme Saksalaisen kämppiksemme, Melinan. Alkuviikosta täällä tapettiin myös yksi journalisti, joten meidän asuntomme lähelle oli viety paljon kynttilöitä ja kukkia. Vapaa-ajalla olemme olleet ulkona koska on ollut hyvä sää, ollaan tehty ruokaa syöty jäätelöä ja kerran kävimme shoppailemassa. Työpäivien jälkeen olemme kuitenkin olleet aika väsyneitä joten olemme oleilleet myös paljon asunnolla.

Juulia : Työviikkoni alkoi Keskiviikkona yksitysessä koulussa. Ensimmäisen päivän olin 5-luokkalaisten luokassa melkein kokonaan. Loppupäivä meni kuitenkin eka luokkalaisten kanssa, jossa tulevakin työssäoppiminen jatkuu. Ensimmäinen työpäivä oli rehellisesti sanottuna melkoinen shokki. Lapset eivät kuunnelleet opettajaa, luokkahuoneet olivat todella pieniä ja lapsilla ei ollut kuin yksi välitunti päivän aikana, jolloin lapsien keskittyminen herpaantui. Täällä koulu aloitetaan 5-vuotiaana ja jo ensimmäisen päivän aikana minusta alkoi tuntumaan, että se on aivan liian aikaista. Yhdessä luokassa on 12 oppilasta ja vain yksi opettaja, edes avustajaa ei ole. Oppilaat ovat myös todella eri tasoisia eli toiselle tehtävät ovat aivan liian helppoja kun toinen taas tarvitsisi enemmän apua. Koulu on kansainvälinen ja ensimmäisen luokan oppilaita tulee Ranskasta, Kreikasta, Englannista, Japanista ja Ruotsista. Vain muutama on kotoisin Maltalta. Osa heistä puhuu sujuvaa Englantia, osa ymmärtää vain alkeet. Tämä koulu on yksityinen ja oppilaat käyttävät koulupukua. Minulla ja esimerkiksi opettajilla ei ole ollenkaan välttämättä taukoja päivän aikana. Luokkahuoneissa on todella kova meteli ja esimerkiksi välitunnilla ei ole ollenkaan virikkeitä lapsille ja piha on todella pieni. Yhtenä päivänä esimerkiksi kaksi lasta kaatui kivilattialle ja molemmat heistä alkoi itkemään, välitunti valvojat olivat välinpitämättömiä eivätkä esimerkiksi menneet lohduttamaan. Välitunnit näyttävät minun silmiin aika vaarallisilta. Koulussa ei ole kouluruokailua vaan lapset syövät luokassa. Sopeutuminen siis todella erilaiseen työssäoppimis ympäristöön jatkuu vielä.

MireIla ja Pirita: Aloitimme työt keskiviikkona 18.10 yksityisessä päiväkodissa. Menimme työpaikallemme aamulla noin kello 8. Meidän kämppis, Melina näytti meille reitin työpaikalle koska hän itse työskentelee myös siellä. Päiväkodille kävelee noin 15 minuuttia meidän asunnolta.Ensimmäisenä päivänä kun menimme työpaikallemme, meidät ohjattiin ryhmiin joissa työskentelimme. Toinen meistä työskenteli 2-3 vuotiaiden kanssa ja toinen 3-4 vuotiaiden kanssa. Toisena ja kolmantena päivänä olimme molemmat 2-3 vuotiaiden ryhmässä. Jokaisessa ryhmässä on lapsia eripuolilta maailmaa, esim. Kiinasta, Itävallasta, Espanjasta ja Kreikasta jne. Suurin osa lapsista ei puhu tai ymmärrä englantia, mutta ymmärtävät hieman yleissanastoa. Jo ensimmäisenä päivänä huomasimme että kulttuuri ja toimintatavat ovat hyvin erilaisia kuin Suomessa. Aamuisin lapset tuodaan päiväkodin aulaan josta päiväkodin johtaja tuo lapset heidän ryhmähuoneisiin, joten hoitajat ja vanhemmat eivät oikeastaan ole kontaktissa toistensa kanssa. Hoitajat kohtelevat lapsia todella eritavalla kun Suomessa. Hoitajat eivät ole tasavertaisia lapsia kohtaan, he suosivat tiettyjä lapsia ja joitakin lapsia kohtaan he ovat hieman tylyjä. Hoitajat eivät käyttäydy ammatillisesti, sillä he saattavat puhua keskenään lapsista tylysti heidän kuullen. Huomasimme myös että lapsille ei saa antaa kovinkaan paljoa hellyyttä, esim. jos nostamme jonkun lapsen syliin, hoitajat saattavat sanoa että "laske lapsi alas." Osa työntekijöistä ovat todella mukavia meille, mutta jotkut ovat hieman ilkeitä.

Tämän postauksen kuvat näkyvät väärinpäin, yritämme korjata tilanteen, mutta tähän hätään emme saaneet niitä muutettua.