Synnytyskertomus

Synnytystiedot:Raskauden kesto: 39 41. vaiheen kesto: 04:432. vaiheen kesto: 00:183. vaiheen kesto: 00:09Kesto yhteensä: 5h 10min3.7 noin kello 23 huomasin, että pikkarit olivat ihan märät. Soittelin sairaalaan, ja kyselin, miten toimia. He käskivät seurailla tilannetta, ja jos vuoto jatkuu, niin pitäisi tulla sairaalaan. Lähdimme parin tunnin päästä sairaalaan, ja vuoto oli lapsivettä. Minut passitettiin vielä kotiin yöksi odottelemaan kovempia supistuksia ja lepäämään. Seuraavana iltana mun piti mennä osastolle, jos supistuksia ei tulisi. Ajattelin, että synnytys käynnistettäisiin illalla, mutta jouduimme odottelemaan seuraavaan aamuun asti. Yö oli aika kamala; oksentelin ja päässä pyöri. En saanut nukuttua kovin hyvin, mutta aamulla olo oli silti yllättävän pirteä. Pääsin oksitosiinitippaan yhdeksän aikaan aamulla. Kätilö veikkasi, että synnytykseen saattaisi mennä koko päivä, ellei "ihmettä tapahtuisi". Taisi kuitenkin ihme tapahtua, sillä yhdentoista maissa supistukset alkoivat muuttua kipeämmiksi. Jumppapallo ja kauratyynyt helpottivat ensalkuun mukavasti. Sisätutkimuksen aikana sikiökalvo meni rikki ja kaikki lapsivedet tulivat vauhdilla! Olin siinä vaiheessa kolme senttiä auki. Äiti oli alussa mun seurana, ja Joonas oli tietenkin mukana synnytyksessä. Käskin äidin ja Joonaksen varmistaa, että en tulis enää ikinä raskaaksi, kun oli silloin niin kauhen tuntuista. Olihan se, mutta olisin kyllä valmis synnyttämään uudestaan. Jossakin vaiheessa supistukset alkoivat olla sen verran kipeitä, että soitin kelloa ja pyysin kivunlievitystä. Kätilö tilasi anestesialääkärin ja ah mikä helpotus! ♥ Kiitos lääketieteelle ja Jumalalle epiduraalista. :-D Tunnin päästä ensimmäisestä sisätutkimuksesta olin 4cm auki. Ajattelin silloin, että tähän menisi tosiaan koko päivä. Taas vierähti aikaa noin 1½ tuntia, ja olin yks kaks auennut neljä senttiä lisää! Se oli iloinen uutinen. En ollut ollenkaan kipeä, kun epiduraali tehosi niin hyvin. Kahdenkymmenen minuutin päästä mua alkoi painamaan alapäästä ja takapuolesta, joten soittelin kätilön paikalle. Olin jo melkein sen kymmenen senttiä auki. Siinä vaiheessa teki vaan mieli pinnistää ja ponnistaa ja puhkua vauva pihalle. Olo oli niiiin epämukava, en tiennyt miten päin pitäis olla. Piti odotella, että vauva laskeutuisi vielä alemmas. Ponnistusvaihe oli aika tuskainen, ja aattelin silloin, että en pysty synnyttämään! Vauva kuitenkin tuli kuin tuli ulos, ja siinä vaiheessa todellakin kaikki kipu katosi. Vaaveli päästi pari parkaisua päästessään ulos, mutta mamin syli oli turvallinen ja lämmin. Mikään määrä kipua ei siinä vaiheessa haitannut, mulla oli oma lapsi sylissä. Se oli ihme, en voi ees kuvailla sitä tunnetta. Niille tunteille ei oo olemassa sanoja. ♥ Mä itkin onnesta ihan hysteerisenä, Joonas ja mä oltiin niin ylpeitä vanhempia. Meidän oma kaunis ja odotettu tyttö oli siinä. ♥ Prinsessa syntyi siis 5.7.2012 kello 15.01. Hän painoi 3010g ja oli 47cm pitkä. Päänympärys oli 45cm. Alapäähän tuli pieniä nirhaumia tuli ja yksi tikki laitettiin. Äiti tuli katsomaan neitiä ensimmäisenä synnytyssaliin (hän oli tukihenkilöni). Saimme ns. "syntymäpäiväkahvit". Synnytyksen jälkeen mun olo oli henkisesti mitä parhain, mutta fyysisesti ei. Heti noustuani istumaan multa meinasi lähteä taju. Vessassa käynti oli kauheaa, koska seisoessa vintti meinas pimetä. Kätilön avustuksella pääsin kuitenkin vessaan ja suihkuun. Olo ei helpottanut syömisen eikä juomisenkaan jälkeen,, joten mut työnnettiin vuodeosastolle rullatuolissa. :-D Mä ja Joonas saatiin yhden hengen huone, jonne Joonas sai oman sängyn. Oli ihanaa, kun saimme hoitaa sairaalassakin lasta yhdessä ympäri vuorokauden. Se oli meille kaikille tärkeää, ja samoin se, että Joonas saa nyt asua meillä. Sanokoot sossut mitä sanoo. Meille tää on paras ratkaisu, ja toivottavasti me päästäis muuttamaan jossakin välissä omaan asuntoon. Toivottavasti mitään tärkeää ei jäänyt mainitsematta.