Nyhtösoijapitsaa ja riemukasta Ravintolapäivää

Eilen sitä taas vietettiin, Ravintolapäivää. Lempikansankarnevaalini kukoisti talvikuukaudesta huolimatta, tuhannet ravintolat ripottautuivat ympäri maita ja mantereita. Helsingissä suurin osa tipahti Kallioon ja keskustan alueelle, mutta myös ytimen ympärillä riitti ravintoa.

Ja mikä auringonpaiste! Eihän eilisen kaltaista kevätpäivää voi tuhlata. Lauantain ystävänpäivän kunniaksi olimme jo pakanneet kangaskassiin kaakaot ja vaahtokarkit, mutta sunnuntai meni urbaanimmin Kallion ja Alppilan suunnilla.

Päivän ruokasaldo:

– Gluteenitonta nyhtösoija-ananaspitsaa
– Lammasnyytti
– Pannukahvimukillinen
– Herkkuonginta (ylläolevassa kuvassa näyttää, että onginnasta olisi saanut palkinnoksi miehen)
- Passionkakkua

Ensi kerralla olisi kiva taas varata paikat ihan kunnon kattauksesta. Vaikka pidänkin joka puolelle levittyvistä kiskoista ja teltoista, on siinä jotain tunnelmallisempaa, kun kasa toisilleen vieraita ihmisiä kokoontuu yhden pöydän ääreen syömään ja keskustelemaan.

Seuraava Ravintolapäivä on 16.toukokuuta, lempivuodenaikanani: Kyläjuhla-aika! Luulen, että etnisten ruokien sekaan tulee taas enemmän kesäisiä smoothieita, leivoksia ja kotitekoista jätskiä.

Ja arvatkaapa mikä oli päivän superyllätys! Löysimme kadulta Casino-arvan ja raaputimme sen hämärällä sivukujalla omantunnontuskissa. Kympin voitto oli ilo ja helpotus, kun olin jo joutunut päässäni pohtimaan, voisinko edes lunastaa sadan tonnin voittoani.

Toukokuussa taas ravinnon ääreen. Jos aurinko porottaisi vielä hippasen kovemmin, niin lapasetkin voisi ottaa kädestä hetkeä kauemmaksi.

Peace & Love. Onneksi on Ravintolapäivä.

- Henriikka

Ps. Pyysin täällä teitä lähettämään turhakkeittenne kuvia. Vielä muutama päivä aikaa lähettää kuva! Muistathan.