Kissojen kiiltävät kuvat

Onneksi on blogi, jossa voi hehkutella onnistuneita kirppislöytöjä. Meillä asuva mies reagoi hiljaisuudella ja tyhjällä mutta epätoivoisesti harhailevalla kamelinkatseella tähän kissatauluun, joka on kaikkien täysjärkisten mielestä aivan kertakaikkisen ihana.

Siis kissoja. Kiiltokuvakissoja. Söpöjä, telmiviä kiiltokuvakissoja joilla on rusetti kaulassa, geddit? Ei. With sugar on top? Ei. Sen suurempaa ymmärrystä en saanut muiltakaan joille tätä ylpeänä esittelin, vaikka kuinka verbaalinonpareilleissa pyörittelin. No ei sitten.

Myönnetään, taulu saattaa ehkä olla vähän halpoihin kehyksiin vähän seitsemänvuotiaahkosti tusattu plöräys, taustapahvikin on leikkaamisen sijaan repimällä “siistitty”, mutta… kiiltokuvakissoja! Samassa pöydässä oli tarjolla tälle ihan samanmoinen kaveri – enkelikiiltokuvilla täytetty sommitelma – mutta sehän näytti tosi halvalta ja mauttomalta, niinku. Rumat kehykset ja kaikki, ja vielä jotain enkeleitä. Örp. Täysin eri asia.

Kotikutoisuus on jotenkin suloisinta tässä, ja mielestäni kuvat on sommiteltu nätisti, ei roiskaistu ollenkaan. Pidän ehkä kuitenkin eniten siitä, että noissa kuvissa on jotenkin erehdyttävän hyvin kuvattu kissan ilmeiden ja eleiden koko skaala, ja sen vuoksi tämän oikeastaan kai mukaan nappasinkin. (Ja yhden kissan umpimielinen jukuri-ilme tuo niin elävästi mieleen entisen Luumu-kisun <3..)

Myönnettäköön, tuskin tätä silti voi miksikään sisustuksen tyylikkäimmäksi multihuipentumaksi kutsua. Ajattelin vaihtaa tuohon jotkut sopivan överit kehykset, niin että taulu olisi ihan selvästi ja arvailematta kitsch, eikä vain orvolta vahingolta näyttävä wtf.