KosmEtiikkaa puhelimeen

Olettekos jo kuulleet kotimaisesta CosmEthics-puhelinapplikaatiosta? Kyseessä on kosmetiikan ainesosaluetteloiden tulkitsemista helpottava kikotin, joka kertoo helppojen värikoodien avulla asustaako shampoopullossasi parabeeni kamuineen vaiko ei.

Lyhyesti sanottuna homma toimii niin, että ladattuasi appsin puhelimeesi voit tuotteen viivakoodin skannaamalla saada helposti ymmärrettävää infoa sen sisällöstä ja mahdollisista haitallisista aineista. Itse en ainakaan ymmärrä tuon taivaallista INCI-listoista, joten kaltaiseni pällit ottanevat tällaisen puolesta-ajattelijan ilolla vastaan :D

Multiallergikoillekin tästä on arvaamatonta hyötyä, sillä ohjelmaan voi rakentaa oman käyttöprofiilin, johon voi listata kaikki ne aineosat joita haluaa ihollaan välttää. Viivakoodin voi skannata jo kaupan hyllyllä, jotta tietää mitä on ostamassa.

Ohjelma on siinä mielessä vielä lapsenkengissään, että aivan kaikkia kylppärin yleisimpiäkään purnukoita ei ole listattu tietokantaan. Tässäkin asiassa voi kuitenkin nostaa kissan hännän aivan itse, sillä appsin avulla voi ottaa haluamastaan tuotteesta kuvan ja lähettää sen analysoitavaksi CosmEthics-tiimille. Itsekin kuvasin huvikseni muutaman tuotteen incit ja lähetin eteenpäin, samalla sai osallistua kuukausittaiseen tuotearvontaan :).

Jokunen oman kylppärinkaapin tuote sai pienen skannailun jälkeen punaista valoa CosmEthicsiltä, esimerkkinä tämä apteekista lapsille ostamani Lactacyd-pesuneste, joka sisälsi jonkin sortin parabeenia. Toki meillä EU:ssa on tiukat rajat kosmetiikan haitta-aineille ja pitoisuudet ovat taatusti pieniä, mutta silti hieman yllätyin siitä, että pesen ipanoitani oikein pääkallomerkin ansainneella ainesosalla… hmm, kiinnostavaa! (THL:n kanta parabeeneihin ei ole aivan yhtä jyrkkä.)

Hauskinta tässä luonnollisestikin on tuotteiden skannaamisen aiheuttama lievä addiktoituminen :). Tähän mennessä en ole heittänyt pois ainoatakaan punaiselle mennyttä tuotetta, mutta nähtäväksi jää, ostanko niitä enää uudelleen… ja positiivista toki oli se, että “huonoja purnuja” kotoa löytyi vain muutama hassu kappale.