Rosatom taistelee polttoainemonopolistaan - onko Rosatom Fennovoiman ainoa mahdollinen polttoainetoimittaja
Fennovoiman ydinpolttoaineen hankinnasta on noussut omalaatuinen kohu. Olemme huomauttaneet, että polttoainetta saa ostettua tällä hetkellä vain Rosatomin tytäryhtiöltä TVEL:ltä, jolloin se sitoisi Suomen entistä tiukemmin tuontiriippuvuuteen itänaapurista. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori puolestaan kertoo, että polttoaineen valmistaminen muuallakin on teknisesti mahdollista.
Kumpi on oikeassa?
Ydinpolttoaineen tuotantoprosessissa on kolme vaihetta. Ensin tarvitaan jostain uraania, joka rikastetaan ja sen jälkeen kootaan polttoainesauvoiksi. Nämä vaiheet harvoin tapahtuvat samassa paikassa.
Uraanin hankinta on varsin helppoa, sillä markkina on hajautettu, eikä uraanin alkuperällä ole väliä rikastuksen onnistumisen kannalta. Myös itse rikastus on vielä jossain määrin mahdollista hajauttaa, sillä uraania rikastetaan ainakin 14 eri maassa. Pullonkaulaksi jää polttoainesauvojen kokoaminen, sillä standardoitua polttoainetta ei ole olemassa.
Fennovoiman toteaa itse lupahakemukseensa liitetyssä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa:
“Fennovoiman suunnitteleman 1200 MW:n laitoksen polttoainetta valmistetaan tällä hetkellä vain Venäjällä, mutta on oletettavaa, että tulevaisuudessa polttoainetta valmistetaan myös muualla.”
Hakemuksessa ei kuitenkaan tarkemmin yksilöidä, miksi olisi oletettavaa, että polttoainetta valmistettaisiin tulevaisuudessa muualla.
Länsivalmistaja saisi polttoainetoimitukset käyntiin viidessä vuodessa
Venäläisiin reaktoreihin on aiemmin valmistanut polttoainetta TVEL:n lisäksi vain amerikkalaisjapanilainen Westinghouse, joka ei kuitenkaan ole enää pärjännyt tarjouskilpailuissa Rosatomille. Westinghouse varoitti Financial Timesissa 21.8.2014 julkaistussa haastattelussa että sen aiemmin vanhoille VVER-440 reaktoreille suunnittelun polttoaineen valmistuksen uudelleen aloittaminen kestäisi kaksi vuotta ja maksaisi 20 miljoonaa dollaria perustamiskuluina.
Summa olisi kohtuullisen suuri Fennovoimalle, eivätkä laitoksella normaalitilanteessa säilytettävät reservit hakemuspapereiden mukaan riitä pyörittämään voimalaa kuin vuoden. Kaiken lisäksi uudelle voimalatyypille suunnitellun polttoaineen valmistaminen olisi todennäköisesti vielä kalliimpaa ja hitaampaa.
Säteilyturvakeskuksen toimistopäällikkö Risto Sairanen arvioi 24.9.2014 Helsingin Sanomissa, että prosessi suunnitteluineen kestäisi viisi vuotta.
Rosatom taistelee polttoainemonopolistaan
Rosatomin kanta polttoainekeskusteluun on, että polttoainetta ei pitäisi hankkia muualta kuin heiltä itseltään. Kremlin sivuilla tammikuussa julkaistussa haastattelussa Rosatomin pääjohtaja Sergei Kirijenko lupaa presidentti Vladimir Putinille, että voimalan polttoainehuolto tuo tuloja Venäjälle jopa seuraavat 80 vuotta.
Rosatom on ollut myös halukas taistelemaan polttoainemonopolinsa puolesta. Ukrainan yritettyä hajauttaa polttoaineen hankintaansa Westinghouselle, Rosatom muutti polttoainesauvojensa fyysistä muotoa siten, että ne rikkovat Westinghousen sauvat.
No, onko Rosatom ainoa polttoainetoimittaja?
Kuka olikaan oikeassa? Molemmat, tavallaan. Rosatomin reaktoreihin voi teknisesti hankkia polttoainetta muualtakin, mutta myyjää ei tällä hetkellä ole tiedossa ja hankinta voisi käytännössä kestää jopa neljä vuotta pidempään kuin Fennovoiman polttoainevarannot.
Oman pikantin lisämakunsa keskusteluun tuo, että Fennovoima aikoo ostaa uudelleenkäsiteltyä polttoainetta, joka tulisi eräältä maailman pahiten saastuneista alueista, Tseljabinskin Majakista. Kun muut ostajat ovat kieltäytyneet rahoittamasta ympäristötuhoja aiheuttavan jälleenkäsittelylaitoksen toimintaa, Rosatom on löytänyt omistamastaan suomalaisyhtiöstä paikan, jonne tämänkin polttoaineen saa vielä menemään.
Kirjoitus on julkaistu myös www.puhutaanydinvoimasta.fi -sivustolla.
