Toivepostausviikko, 6/7: Vastauksia kysymyksiinne

Olet tosi touhukkaan oloinen ja sinulla kuulostaa olevan aina monta rautaa tulessa. Millainen olit pienenä? Pystyitkö keskittymään hyvin koulussa opiskeluun ja tykkäsitkö siitä? Miten koulu sujui? Oletko enemmän luku-vai toimijatyyppiä?

Olin myös pienenä aika touhukas. Rakastin jo pienestä pitäen kaikkea luovaa tekemistä, väkersin esimerkiksi kukka-asetelmia 5-vuotiaasta asti. Kaikki käsillä tekeminen on aina ollut osa minua :) Viihdyin ryhmäleikeissä kavereideni kanssa, mutta suurimmaksi osaksi viihdyin yksikseni metsässä, runoja kirjoittamassa tai liikkumassa.

Huomaan näin aikuisenakin vielä sen, että vaikka olen sosiaalinen ja tutustun ihmisiin todella helposti, kaipaan omaa tilaani. Olen sisimmissäni erakko, joka kaipaa hetkiä ihan vaan itsensä kanssa, että jaksaa taas antaa jotain muille. Koulussa olin hyvä ja pidin todella paljon opiskelusta, ehkä osittain siksi että olen todella nopea lukemaan ja muistamaan asioita. Olin tunnollinen ja kiltti oppilas, yläasteella en ollut päivääkään poissa koko kolmen vuoden aikana, koska olin asettanut sen itselleni tavoitteeksi ;) Ahmin erilaisia kirjoja (kesälomalla parhaimmillaan 15 kappaletta 150 sivuista kirjaa päivässä...) ja tunneilla opettaja joutui aina antamaan minulle lisätehtäviä, koska olin niin nopea ;) Paras keskiarvoni taisi olla 9,6. Nykyään olen ehdottomasti enemmän toimijatyyppiä, mutta nautin myös lukemisesta.

Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteesi nykyajan kauneusihanteista! Stressaantuneena opiskelijana olisi mukava myös lukea omia kokemuksiasi ja vinkkejäsi stressin hallintaan sekä mielen hoitoon :)Tottahan on, että nykyajan (kauneus)vaatimuksilla ja stressillä on yhteys...Pitäisi olla kaunis, laiha, menestynyt eikä rauhoittumiselle ja omalle hyvinvoinnille jää aikaa.

Kauneusihanteet on aika laaja aiheena, mutta näin pähkinänkuoreeen tiivistettynä: en jaksa itse ottaa mitään painetta median asettamista menestymis-, tai ulkonäköpaineista, mitä väliä niillä on? Kohtasin kouluaikoina opettajien suunnalta sitä ajatusta, että hukkaan potentiaalini kun en mene lukioon ja opiskele pitkälle. Olin jo silloin eri mieltä, miten kukaan voisi kertoa minun puolestani sen mikä uravalinta olisi minulle paras? Luonteeni on sellainen, että jos olisin lähtenyt sellaiselle suorittajan uralle niin seuraukset eivät olisi olleet mitenkään komeat.

En tiedä, ehkä omalla kohdallani kysymys on ollut päätöksestä riittää sellaisena kuin olen. Tuo ajatus ei poissulje kehittymistä ihmisenä tai sitä, ettei voisi tehdä sitä mistä tykkää. En usko rahan tai ulkonäön tuovan itsessään onnea kenellekään, kyllä aidon onnellisuuden takana on paljon suurempia juttuja. Mitä tulee kauneusvaatimuksiin, pidän sitäkin aika pitkälle asennekysymyksenä. Tärkeintä on se, miten suhtaudut itse itseesi — elämme koko elämämme siinä kehossa, joka meillä on ja ihan varmasti meissä jokaisessa on helmemme :) Meidän pitää vain muistaa kertoa se myös itsellemme ja tehdä asioita, jotka saavat meidät tuntemaan olomme hyväksi niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Mulle riittää se, että kroppani vihdoin toimii ja pystyn saamaan onnellisen endorfiiniolon liikuttamalla sitä, mitäpä sitä noista muutamista rasvakertymistä, lähtevät kun lähtevät :)

Olisi kiva kuulla tarina siitä miten ja milloin aloit kiinnostua luonnonmukaisesta ruoasta ja kosmetiikasta. Lisäksi olisi kiva kuulla siitä miten elämäntyylisi vaikuttaa ihmisiisi lähipiirissäsi. Koetko joutuvasi selittelemään ruokavaliotasi ja tyyliäsi elää usein ihmisille. Miten ihmiset ylipäänsä suhtautuvat näihin asioihin, sellaiset joille nämä asiat ovat uutta. Tykkäätkö kertoa näistä asioista ihmisille, vai haluatko jäädä keskusteluissa tarkkailijan rooliin ja varot ettet "tuputa" näkemyksiäsi sellaisille ihmisille joille nämä asiat ovat uutta. : )

Olen aina ollut kiinnostunut hyvinvoinnista, mutta ihan todellisen kimmokkeen sain sairastuttuani 17-vuotiaana krooniseen migreeniin (18 kohtausta kuukaudessa). Aloin etsimään tietoa raakaruoasta ja soveltamaan oppimaani. Siitä pikkuhiljaa laajensin luonnonkosmetiikkaan. En usko elämäntyylini vaikuttavan varsinaisesti keneenkään negatiivisesti. Syömme mieheni kanssa samaa ruokaa, koska meitä kiinnostaa hyvinvointi yhtä paljon molempia :) En ala ikinä kyselemättä selittelemään näkökantaani ruokavaliooni tms., ellei siitä kysytä. Ei se ole mulle mikään numero elämässä, siispä miksi tehdä siitä sellaista. Luotan siihen, että ne joilla kiinnostaa, kysyvät kyllä itse tai lukevat tätä blogia :)

Oi olisi mielenkiintoista kuulla, käytätkö jotain lisäravinteita tms.? D-vitamiinia, sinkkiä jne. Ja miksi? Tai miksi ei?

Käytän D-vitamiinia, kalaöljyjä, maitohappobakteereja, magnesiumia ja Regulatia. Noita suhteellisen säännöllisesti, sitten jotain muita juttuja kausiluontoisesti riippuen tarpeista. Käytän lisäravinteita siksi, että ne ovat vaikuttaneet positiivisesti ihooni, palautumiseeni, ruoansulatukseeni ja jaksamiseeni :)

Miltä näyttää Hannamarin elämä 5/10 vuoden päästä? :) Mahdollisimman yksityiskohtainen mielikuvitusmatka tulevaan! Ei liian vakavasti kirjoitettu, vaan pilke silmäkulmassa. :P ja verraten nykyiseen: mikä muuttuu / pysyy / paranee entisestään.

Tiedätkö, en harrasta elämän suunnittelua niin pitkälle, minusta se on vähän turhaa, koska ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan :) Toki jotain pidemmän unelmakarttoja päässäni tietysti on, mutta sanoisin, että elämässäni on just nyt kaikki todella hyvin.

Löytyisikö sinulta raakakakku/-leivos tms. reseptiä tms., jota varten ei tarvitsisi ostaa ihan hirmuisesti mitään erilaisia ja erikoisia juttuja, jotka jäävät laatikon ja kaapinperille vanhenemaan?

Tsekkaapas reseptit-tagi tuosta blogini oikeasta tagipilvestä, sieltä löytyy kyllä :)

Itsetunnosta. Mitä on hyvä itsetunto ja miten se rakentuu? Mikä sen hajottaa ja miten sen saa takaisin kokoon?

Itsetunto rakentuu niistä ajatuksista, joita ajattelet itsestäsi eniten. Jos soimaa olevansa tyhmä/epäonninen/epäonnistuja, tulee varmasti sellaiseksi ja siitä on turha syyttää yhtään ketään muuta. Vastaavasti, jos ajattelet positiivisesti itsestäsi, alat ilmentää noita ominaisuuksia ja saat onnistumisen kokemuksia. Uskallat kokeilla asioita, joita et muuten kokeilisi ja luotat siihen, että kyllä elämä kantaa. Sellaista itsetuntoa ei pari pientä tai suurempaakaan kuoppaa kaada :)

Ajattelen, että itsetunto hajoaa silloin, jos sen on rakentanut vain niille ajatuksille mitä muut ajattelevat sinusta. Tuollaisella "itsetunnolla" varustettu ihminen voi luhistua saatuaan osakseen yhden poikkitelaisen lauseen. Hyvä itsetunto ei ole ylpeyttä, se on sitä että tunnet vahvuutesi ja heikkoutesi. Osaat myöntää olleesi väärässä, mutta kykenet myös kiittämään itseäsi silloin kun siihen on aihetta.

Musiikinopiskelijana ja tulevana ammattilaisena mua kiinnostaa, mitä musiikki merkitsee sinulle? Onko se mahdollisesti näytellyt isoakin osaa esimerkiksi siinä prosessissa, jonka myötä olet siirtynyt enemmän luonnollisen kosmetiikan ja ylipäätään puhtaampien elämäntapojen pariin? Olisin myös kiinnostunut lukemaan vinkkejä ja pohdintaa siitä, miten mielialan saa pidettyä (ainakin suhteellisen) hyvänä silloinkin, kun on vaikeaa. Itsellä on tällä hetkellä niin paljon hommia sekä koulussa että töissä, ja tämän takia jaksamisen kanssa on välillä isojakin ongelmia.

Musiikki on itselleni todella tärkeä elementti arjessa ja rakastan laulamista. Töitä tehdessä kuuntelen musiikkia ja hoilottelen kovaan ääneen mukana, saan siitä energiaa ;) Olen käynyt nuoruudessani laulutunneilla ja haaveilen siitä, että minulla olisi tulevaisuudessa enemmän aikaa tuolle harrastukselle. Itsessään en koe, että musiikki olisi vaikuttanut mitenkään luonnonmukaisempaan ruokavalioon tai kosmetiikkaan siirtymisessä.

Sitten tämä mielialan pitäminen hyvänä stressin keskellä... Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet suoraan sanottuna ihan kaameita remonttiväsymyksestä johtuen ja välillä on meinannut pää tippua, kun ärsytysmittari on saavuttanut lakipisteensä. Mulla asiaan auttaa kaikista parhaiten rankka liikunta, jonka jälkeen ei vaan jaksa enää stressata/miettiä/skitsota. Tiedän, että nyt helpottaa, kun muutto oli eilen, ei tarvitse rampata enää kahden kodin väliä ja valvoa raksalla yömyöhään hommissa. Pidemmällä aikavälillä järjestäisin sinuna asiat siten, että arki on sellaista mitä jaksaa ja karsisin ylimääräiset tekemiset minimiin, ei kukaan määräänsä enempää jaksa eikä tarvitsekaan :) Asiat selviää aina!

Olisi ihanaa saada postaus anteeksiannosta. Miten saada anteeksi ja miten pyytää? Miten se vaikuttaa yleiseen terveyteen ja hyvinvointiin.

Ihan postausta en ehdi aiheesta tällä erää kirjoittamaan, mutta kokoan tämänkin pähkinänkuoreen :) Mun mielestä anteeksipyytämisessä ei ole pohjimmiltaan kysymys siitä, oletko sinä oikeassa vai väärässä. Me ihmiset vain monesti ajattelemme ylpeästi, että taas tuokin toimi tuolla tavalla ja miksei se ikinä tajua... Mitäpä jos olisimme lähtökohtaisesti vähemmän kriittisiä muita kohtaan? Pyörisimme vähemmän oman herkän napamme ympärillä?

Ehkä anteeksipyytämisessä auttaa oman pienuuden tajuaminen, sen ymmärtäminen että jokainen meistä on yhtä arvokas eikä kukaan ole parempi kuin toinen. Silloin voit pyytää anteeksi, vaikka olisitkin "oikeassa". Olemme kaikki samalla viivalla. Muissa on virheitä X, jotka ehkä huomaamme salamana, mutta on hyvä tajuta, että meissä itsessämme voi olla vielä isompia virheitä.

Anteeksi antaminen voi tilanteesta riippuen olla tietysti hankalaakin, jos on joutunut syvästi loukatuksi. Ehkä siihen auttaa asian keskusteleminen läpikotaisin, se että kertoo tarkalleen mikä loukkasi ja miksi. Varmasti myös aika parantaa, se että toinen sanojensa lisäksi osoittaa olevansa pahoillaan?

Selvittämättömät erimielisyydet/riidat painavat aina alitajunnassa ja siksi kannatan asioiden pikaista selvittämistä, tällöin ne eivät myöskään ehdi kasvaa elefantin kokoisiksi ja mieli on kevyempi :) Pitkittyneet erimielisyydet kasvattavat vain katkeruutta ja ikäviä tunteita, jotka eivät tietenkään vaikuta kenenkään meidän hyvinvointiimme positiivisesti. Monesti anteeksipyytäminen tai antaminen vaatii rohkeutta, mutta se on kaiken sen arvoista.