Peruskestävyyttä parantamaan

…voisi olla blogini uusi nimi, hehe. Mulla on ollut eräänlainen urheilullinen tavoite jo pidemmän aikaa ja VO2max-kliinisen rasituskokeen ja lukuisten monen ihmisten käyneiden keskusteluiden jälkeen sain varmistusta omille aatteille. HUOM! Tämä postaus sisältää tietynlaista hifistelyä.

En ole tehnyt elämässäni paljon matalatehoisia harjoituksia. Puhun nyt sellaisista harjoituksista, jotka kestävät 40min ja vauhti on niin rauhallinen, että kaverin kanssa voisi helposti jutella. Sykkeet eivät nouse niin korkealle, että selvää hengästymistä on havaittavissa. Sitä kutsutaan joskus myös rasvanpolttolenkiksi, joka on kuitenkin hyvin harhaanjohtava nimitys.

Minun kohdallani sykekatto, eli aerobinen kynnys, on testin mukaan 135. Tämä vastaa kohdallani reipasta kävelyä…

(Kliininen rasituskoe toteutettiin Helsingin Urheilulääkäriasemmalla. Koe tehtiin pyörällä ja samalla mitattiin laktaatit, hengityskaasut, sydämen toiminta, verenpaine sekä omat tuntemukset. Tämä on tarkimpia kokeita, joita löytyy. Toisenlaiset kokeet ovat antaneet minulle erilaisia tuloksia, mutta ne eivät ole olleet näin monipuolisia.)

Mulla on aika tosi huono peruskestävyyskunto verrattuna muihin osa-alueisiini. Tämä johtuu monesta syystä. Ensimmäisenä mieleen tulleet syyt ovat seuraavat:

1) Minulla ei ole suurempaa urheilullista taustaa. Suunnilleen yhden vuoden aikana minusta tuli, jopa hieman vahingossa, kilpa-urheilija, joka treenaa 4-6h viikossa. Eli minun pitää tehdä aika kovaa duunia nyt rakentaakseni pohjakuntoa.

2) Hyötyliikunta ei ole suuri osa elämääni. Syytän autoa itseäni.

3) En ole tehnyt matalatehoisia harjoituksista. Siinä suurin syy. Olen laiminlyönyt peruskestävyyttä nostattavia treenejä, myönnän sen. Nähtäväksi vielä jää, kuinka paljon saan hyötyä harjoituksista. Palaan asiaan, kun voin sanoa millä tavalla asiat ovat muuttuneet. Seuraava rasituskoe tapahtuu kesän jälkeen.

Syy laiminlyöntiin on mm. a) En ole uskonut se olevan tarpeeksi tärkeää. Olen katsonut kuinka pitkälle olen päässyt ilman matalatehoisia harjoituksia ja totuushan on se, että aika pitkälle pääsinkin. Katsotaan pääsenkö vielä pidemmälle muuttamalla pari asiaa harjoituksessani b) Myönnän – se on useimmiten tylsää. Kuntoilijanan ja harrastajana se jää hyvin usein vähäiselle ja tämä on melko yleinen ongelma aktiivisesti treenaaville. Jos minulla ei olisi suurempia tavoitteita CrossFitissä, en luultavasti jaksaisi panostaa näin paljon peruskestävyyteen. Jos henkilö treenaa pari kertaa viikossa, suosittelisin hänen treenaavan mielummin tehokkaasti ja sellaisia lajeja, josta nauttii täysin sydämmin.

Asiat kuitenkin on nyt hieman erilaiset kuin pari vuotta taaksepäin ja tavoitteeni on olla mahdollisimman hyvässä kunnossa tulevia CrossFit-kilpailuja varten. Tavoite on parantaa kuntoa mahdollisimman monella osa-alueella lajia varten ja optimoida palautumista. Olen myös kuullut, että matalatehoisilla harjoituksilla olisi tärkeä rooli henkisessä palautumisessa, joka on sinänsä todella kiinnostavaa, koska se on ollut suurin ongelmani. Pää ei ole aina ns. pysynyt menossa mukana. En kuitenkaan osaa vielä avata tuota asiaa sen enempää tai vahvistaa sen totuutta.

Tällä hetkellä teen matalatehoisimpia harjoituksia mm. uidessa, vesijuoksussa, salilla ja lenkillä. Näistä enemmän palautuspostaussarjassani, jonka aloitan pian! Lupaan, että sitä on hieman yksinkertaisempi, kuin tämä postaus… Siinä tulee enemmän konkreettista infoa kaikille treenaajille.

Suurin inspiraation lähteeni näissä asioissa on tällä hetkellä Mikko Salo! Olin toista kertaa hänen seminaarillaan pari viikkoa sitten ja tuntui, että opin lyhyessä ajassa urheilusta enemmän kuin pitkään aikaan. Hän on aikaansa edellä tässä lajissa ja hänen neuvonsa ovat kullanarvoisia minulle.

Kuvat: Sandra ja WODCONNECT

Olen erittäin kiitollinen kaikille alalla oleville, jotka jaksavat auttaa minua näissä jutuissa ja jaksavat keskustella näistä jutuista!

Saa heittää kysymyksiä!

x Steffi