Kovin mutkikkaasti elämä on mennyt, eikä aina kovin helposti. Elämäni heitti ympäri keväällä 2018, kun poikaystäväni kuoli. Purkaakseen omaa pahaa oloa aloin kirjoittamaan blogia instagramiin, myöhemmin päädyin perustamaan blogin omille nettisivuille. Olen joutunut luomaa identtiteettini uudestaan, koska tapani katsoa maailmaa muuttui täysin. Täällä blogissa pääsetkin seuraamaan matkaani surutyön kanssa. Nykyään haluan tuoda tietoisuutta surusta ja myöhemmin päädyin kirjoittamaan samasta syystä adhd:stä. Kuoleman seurauksena menetin selviytymiskeinoni adhd:n suhteen. Surutyö sekä adhd on yllättävän tuntemattomia ja sen takia olenkin kokenut tämän tietoisuuden tuomisen tärkeänä. Koska oma elämä on mennyt ihan uusiksi, niin joka ikinen asia on käytävä läpi. Siksi myös henkinen kasvu on hyvin suurena osana postauksissa. Henkisestä kasvusta olenkin erityisen onnellinen.
