Juhannus takana

Suuresti jännittämäni Helluntaiherätyksen kesäkonferenssi ehtoollissaarnoineen on onnellisesti takana. Sunnuntainen puhe vaati minulta todella kaikki mahdolliset voimanrippeet.

Marika ja Jarkko tulivat perheineen torstaina jo tänne ajellakseen täältä sitten konferenssiin. Jonkun verran lasten lasten kanssa puuhastelu otti tietty voimille, vaikka aika vähäistähän se papan mukanaolo tällä kertaa oli. Pyrin kuitenkin säästelemään jaksujani aika tarkkaan sunnuntain h-hetkeä varten. Sopivasti lääkkeillä itseäni vahvistaen tunsin selviäväni koetuksesta.

Puhe meni ilmeisesti ihan kohtalaisesti, vaikka itse suoritus tuntuikin todelliselta voimain ponnistelulta. Sää oli lämmin, onneksi, joka toi lisää lämpöä tilanteeseen. Katsoin itse jälkeen päin puheeni nauhalta ja iha kohtuulliselta se kuullosti, mutta jännä kuinka erilaisen vaikutelman tapahtumasta saa kun joutui tekemään työtä likimain jokaisen sanan kanssa.

Noh nyt ne onkin sitten puheet hetkeksi puhuttu. Heinäkuun lopulla olen lupautunut Toivakan kesäjuhlille, mutta melkeinpä Jumalan pitää antaa ylimääräinen kosketus ennen kyseistä juhlaa, jotta fysiikka pysyy mukana.

Pienen kävelylenkin tein kaupungille tänään, mutta kyllä se vaan todella pieniin nykyisellään kutistuu, mutta onhan tämä tietty lähtötilanteena siinä mielessä kaikki plussaa, kun toinen vaihtoehto olisi maata sairaalan osastolla.

Teidän kaikkien rukouksiinne haluan sulkeutua. Vähän harvakseltaan tänne on tullut viime aikoina kirjoiteltua, mutta teidän on tähän nyt myös tottuminen. En osaa luvata yhtään enenmpää tekstejä kuin mitä olen nykyiseltään lähetellyt. Lämmintä kesänjatkoa.