Sairaalassa

Eilinen päivä toi taas muutoksen elämänikulkuun.
Soitin aamulla hoitajalle edellisen päivän laboratorio-kokeista toiveella, että hän näyttäisi niitä lääkärille ja mahdollisen tulehdusarvon kohotessa olisin saanut lääkekuurin tulehdukseen. Mutta lääkäri olikin kehoittanut menemään päivystykseen jos vaikka tarve suonensisäiseen antibiootiin. Vähän kiukutti, mutta lähdin kuitenkin. Vastassa oli tosi asiallinen nuori lääkäri ja hänen toimestaan tälle päivälle aoitut CT-kuvat otettiinkin jo eilen. Kuvien kertoma olikin karua. Syöpä oli kasvattanut etäpesäkkeen terveen munuaisen yhteyteen. Se, ei toki ollut jatkuneen kuumeilun aiheuttaja, mutta tarkoittaa nyt sitä, että edetessään se tuhoaa ainoan munuaiseni, jonka varassa elämäni tällä hetkellä on. Nyt saa muistaa rukouksin! Viikkoja jatkunut kipu juuri sillä seutuvilla sai kylläkin vastauksen.

Nyt olen sisällä päivystysosastolla, jossa saan antibioottia suoraan suoneen ja odotellaan, että tulehdus saadaan selätettyä mahdollisimman pian.

Jouduin perumaan tälle päivälle jo sovittuja joitakin vastuita. Sunnuntaiksi olen lupautunut Taulumäen kirkkoon puhumaan Ekumeeniseen Helluntaijumalanpalvelukseen. Sitä en aio ihan heti ohittaa, sillä tiedän kirkon täyttyvän eri seurakuntien ystävistä ja mielelläni jaan heidän kanssaan helluntaisanomaa.