BB-Salla?

Nyt mä sen sitten tein. Hain Big Brotheriin. Apua.

100 000 euron rahapalkinto tuntui sen verran kutkuttavalta ajatukselta, että päätin lähteä kokeilemaan mihin rahkeet riittävät vai riittävätkö mihinkään. Olen aiemmin blogissa kirjoittanut, että pidän liki jokaista siihen mökkiin astuvaa henkilöä jonkin sortin luuserina, pyrkyrinä tai muuten vaan epäonnistujana, mutta ei kai pidä tuomita ennen kuin on itse kokenut tuon kaiken? Kolme kuukautta suljettujen seinien takana käskytettävänä ei liene helpoin pala purtavaksi. Ainakaan mun kaltaiselleni oman tiensä kulkijalle.

On totta, että Big Brother välittää hieman kyseenalaisia arvoja nuorille katsojilleen, ja siksi haluaisinkin olla omalla esimerkilläni välittämässä tervehenkisempää sekä tasapainoisempaa kuvaa. Vaikka monen työmahdollisuudet ja tulevaisuus ovatkin muuttuneet täysin ohjelmaan osallistuttuaan, en usko että minulle kävisi samoin. Aattella housut jalassa ja jumala mielessä pääsee varmasti pitkälle!

Elämässä pitää haastaa itseään! Kokemus tulisi varmasti olemaan ikimuistoinen, henkisestä kasvattavuudestaan puhumattakaan. Nyt peukut pystyyn, että minut valitaan hakijoiden joukosta taloon! Ties vaikka suureelliset haaveeni chat-tädin urasta tai tanssiryhmätaituruudesta saisivat tämän myötä tuulta alleen! Dream big!

Tämähän oli tietysti aprillia senkin hölmöt. Pitäkää huoli, ettette joudu tänään höynäytettäviksi!