Ja taas huomaan takkini kääntyvän.

Rakastin ala- ja yläasteikäisenä sinistä. Halusin kaiken olevan sinistä, sinistä, sinistä aina vaan. Kun huoneeni remontoitiin, en suostunut edes harkitsemaan muita värejä, vaan porskutin suunnitelmaani eteenpäin sinisin unelmin. Yläasteen loppupuolella tuli eteen totaalinen kyllästyminen, ähky koko värille ja kaikille sen sävyille. Väri katosi sisustuksesta, vaatteista, ja mielellään olisin poistanut sen mielestänikin.

Mutta nyt. Vuosikymmenen jälkeen kapinani alkaa murtua, ja takkini on alkanut kääntyä. Olen alkanut pikkuhiljaa ujuttaa huomaamattani sinisen sävyjä kodin sisustukseen ja käyttöesineisiin. Jopa vaatehuoneen rekillä lepää muutama uusi sininen asia.

Pinterestiä ja fyysistä leikekirjaa kootessa huomaa hyvin oman mielensä muutokset. Pidän leikekirjaa mielenkiintoisista mainoksista ja muista kuvista, ja pyrkyrisininen on ängennyt myös sinne. Viimeksi nappasin FRENN:in lookbookista vihreä-sinipaitaisen partasuun kuvan. Myös Pinterestin sähköiset kuvakansiot ovat alkaneet lepsua värirajoissaan.

Harmaalle sohvalle on ilmestynyt kaksi uutta elementtiä, jotka myös jatkavat kapinalinjaa. Lapuan kankureiden kolmioviltti on ihana kirppislöytö, ja Saanan ja Ollin kuosit tämän talouden kestosuosikkeja.

Nespresson Inissia-keitin on blogin kautta saatu espresso-kapselikone, jonka vuoksi söpöille espressokupeilleni on vihdoin käyttöä (munakuppien korvikkeen lisäksi). Yllätyksekseni väristä kysyessä ilmoitin toiveekseni vaaleansinisen. Taitaa nuttu olla puettu jo täysin nurinpäin.

Viimeisin kuvan iloiseen veikkoon on hyvä päättää. Luulen että elämä on sitä parempaa, mitä vähemmän on turhia estoja (en nyt tarkoita, että kaikkien tarvitsisi viuhahdella). Ehkä sinisen sävyt on otettava avosylin vastaan ja nautittava yhtä lailla kaikista maailman väreistä.

Hurraa väreille.
Paitsi ruskealle, joka alkaa kyllästyttää.
Vaikka se oli niin pitkään lempparini.
Elämän karu oravanpyörä.

- Henriikka