Uus fleda.

Leikkasin ja värjäsin hiukset kotikonstein. Hetken mielijohteesta. Ruskea polkka.

Joojoo, aprillia. Ennakko-aprillia. En jaksa edes aloittaa puijaamista, jätän mainiot pilat muihin blogeihin ja paljastan, että se on peruukki. Olisitte sen varmasi huomanneetkin, sen verran kauniisti ja kiiltävästi kaartuvat nuo hiussuorat alaspäin. Ja ylöspäin, kun tuosta ylemmästä kuvasta puhutaan.

Näissä kuvissa on paljon sellaista, josta en pidä ollenkaan ja toisaalta paljon sellaista, mikä miellyttää. Valokuvaajan kameran edessä kaikesta ei saa päättää itse ja muokkauksen läpi kulkevat kuvaajan lempparit. Tulee opittua itsestään ja huomattua, että itselle niin kovin merkitykselliset asiat saattavat toiselle olla mitättömiä.

Sitä keskittyy itsessä niin naurettaviin seikkoihin. Tuijotin ensimmäistä kuvaa ja mietin, miten minulla on tuollainen huvittava pieni kaksoisleuka (huutakaa ”hep”, jos kiinnititte siihen huomiota ennen mainitsemista). Ja nyt Aleksanderin valitsemana ja muokkaamana kuvahan on mitä hilpein. Siitä tulee hyvälle mielelle. Ja on se jo pätevä syy julkaisuun. Toivottavasti joku toinenkin tavoittaa saman hilpeyden.

Väsyttää, väsyttää, väsyttää. Äsken olin ystävien luona iltaa viettämässä ja nukahdin kesken hauskanpidon. Nukahdin vaan, vihaisesti sohvalle. Ja meinaan nukahtaa nytkin, siispä kauniita unia ja oman kullan kuvia.

- Henriikka

Kuvat: Aleksander Lazarevski