Väittäisin, että eilen oli ehkä syksyn paras maanantai.
Oon yrittänyt kiertää tatskapuljut mahdollisimman kaukaa, ettei vaan sattuis mitään… Terveisin himottaa_88. (Tautointi siis, himottaa.)
Jos siinä ois nyt vimonen Raval-räpsy tähän postaukseen ja siirryttäis Ramblan toiselle puolelle…
El Barri Gòticiin, eli Barcelonan vanhan kaupungin ”keskustaan”. Mykistävää keskiaikaista arkkitehtuuria, hämäriä kujia ja jumalaton määrä toinen toistaan kivemman näköisiä ja tunnelmallisia kuppiloita ja ravinteleita. Ja niin, hurja määrä myös erinäisiä pikkuputiikkeja (ja ketjuliikkeitäkin, esim. nyt tuo American Apparel).
Iso osa putiikeista keskittyi täälläkin second handiin ja vähän enemmän mun innokseni ehkä myös kodinsisustukseen. Carrer de la Pallalla törmäsin sisään yllänäkyvien kuvien Oliveriin, josta ostin vähän sillain vahingossa maton… Ei oikeen haisua, miten meinaan roudata sen himaan, en oo vielä uskaltanut koittaa mahtuuko matkalaukkuun.
Sitten hortoilinkin jo ihan vahingossa Catedral de Barcelonan eteen. No, tulipa sekin nähtyä.
Ja hehe, sitten ehkä vähän eksyin. TAI luulin niin. Pyörin hetken keskellä hämärtyneitä kujia kunnes bongasin Bucksin, johon kipitin häntä koipien välissä, ostin latten ja wi-fin passut. Paikansin itteni puhelimen gps:llä ja katohan, olin ihan siellä missä pitikin. Aina pitäs luottaa omaan vaistoonsa, eikä nössöillä tollain turhia!
Yksi huomio lisää Barcelonasta: Kaikki ketjuliikkeetkin on täällä niin mageen näköisiksi naamioitu, että houkutus heräilee sellaisiakin kauppoja kohtaa, joissa ei ole tullut vuosiin käytyä tai joissa ei todellakaan ollut tarkoitus tai mitään himotusta käydä. Mutta siis ei hätää, en tosiaan mennyt H&M:ään. Mutta, mutta…
Pull & Beariin menin.
Kauhiasti kivoja neuleasioita! Pörrötakkijuttu jäi mietintään, harva vaate pistää hymyttämään noin paljoa. (Ja taas yksi huomio lisää, ei tosin liity oikein mihinkään: Unohdin meikinpoistoaineen himaan, joten oon mennyt koko reissun ilman pakkeleita. Tutorial kuinka karkottaa Fabiot, osa 1.)
Bongasin myös maiharit viime talvena hajonneiden tilalle. Jäivät mietintään nämäkin. Harvoin löytyy koossa 35 noin edullisia, hmm… Mutta ei jaksanut jäädä tosiaan tonne pohtimaan, väsytti, nälätti ja sovittelurumba ja tönivät teinit ärsytti.
Kun pääsin takaisin hotlalle, niin ei ärsyttänytkään enää yhtään mikään. Viettelin loppuillan siis näissä tunnelmissa. Ostin päivällä kaupasta neljän egen punkun, kiikutin pullon myöhään illalla hotellin alakerran baariin ja kysyin, jahka se voitaisiin ystävällisesti avata, kun ei sattunut tota korkkiruuvia mukaan :–D Baarimikot vähän naureskeli, mut kyllä se pullo auki saatiin. Punkun kaverina vähän suklaata ja espanjaksi dupattu Denzel Washington, aikamoista.
Nyt mä muuten näpyttelen tätä tässä aika pitkälti samoissa tunnelmissa, sama punkkukin vielä lipittelyn alla. En mä tiedä, kyllä kai tämmöseen vois ihan tottuakin…