nillittäjäseilori

Tämä merkintä oli tarkoitus julkaista jo eilen, mutta jotain mystistä kävi siinä iltayhdentoista paikkeilla. Viimeinen muistikuva taisi olla se että ummistanpa silmäni tässä ihan pieneksi hetkeksi, ja lopputuloksena heräsin sitten aamukahden maissa hiiri kädestä istualteni nukahtaneena?!

No mutta! Lauantaisena vaatepartena oli vähän seilorihenkistä raitahommelia ja kirkkaanpunaoranssia. Instant kevätfiilis kun tuon hameen kiskaisi ylle! Tosin se fiilis hävisi ihan yhtä instanttina, kun sai taas vaihteeksi havahtua siihen, että se lupaavasti hiekoituskivistä tulvinut asfaltti olikin taas vaihtunut lumiharsoon. Ja huomenna kuulema 16 pakkasastetta?! Plaa! Mä tartten kuvien taustalle jo muutakin kuin kylmää ulkoilmaa ja harmaata parveketta, joita joudun jo aika tökerönnäköisesti naamioimaan valopalloilla ja värivirheillä :D

Tökerönnäköisestä puheenollen, täten virallisesti julistan että nuo olivat vihoviimeinen suoristusrautakiharayritelmäni ikinä. Tällä kertaa jopa sain tukkaani muutakin, kuin niitä teräviä 90 asteen kulmia, mutta tunnollisesta kikertämisestä (ja jopa lämpimien kiehkuroiden pinnittämisestä!!) huolimatta lopputulos oli taas jotain harakanpesän ja kulahtaneen permanentin väliltä, vähän riippuu että mistä kohdasta tukkaa tarkastelee. Tästä eteenpäin kiharrin on kihartamista varten ja suoristusrauta suoristamista varten, ja piste.

No mutta jos nyt tämä sunnuntai-illan sisäinen nillittäjäni saisi edes jotain positiivista tähän runoiltua, niin on mulla sentäs kiva hame! Löysin sen viime viikolla Oulun H&M:ltä, varsin iloinen ylläri! Kellohelmoja syrjitään nykyään ihan liikaa. Okei ei mulla muuta heippa! Niin ja hei, kävin runoilemassa myös Indiedaysin ystäväkirjaan, käykää lukemassa, jospa se kompensoisi vähän tämän merkinnän yleistä nillittäjyyttä sekä töpömittaa!