himpulapaitoja ja naistenlehtikapinaa
Päätin tuossa pari päivää sitten, että himpulapaitojen kausi on jälleen tältä kevätkesäpuoliskolta korkattu! Mulla on ihan luvattoman paljon himpulapaitoja: Semmosia ohkaisia hihattomia paitoja, vaikka sun missä printeissä ja väreissä, mutta joiden optimaalinen käyttöaika on sen kahden viikon verran heinäkuussa, jos ei sada. Mutta aina en jaksa odottaa himpulapaitoineni sinne asti, ja tänäkin vuonna päätin, että himpulapaitakausi korkataan tasan huhtikuussa, vaikka aamulla lunta satoikin.
Siinä on jotain kumman mielihyvää tuottavaa, kun vaatekaapista sattuu löytämään niistä vanhoista rievuistaan yhdistelmän, jota ei ole ennen hoksannut. En nyt sano että tuo yhdistelmä taas mikään stylistitason helmi olisi, mutta enpähän muista milloin olisin viimeksi käyttänyt esimerkiksi tuota tummansinistä pitkää neuletakkia, joka on hankittu varmaan joskus ensimmäisillä palkkarahoilla vajaat viis vuotta sitten. Tais olla jokin “en mä oikeestaan tartte mitään mutta neuletakkeja tarttee aina!!” -fiilis meneillään, mahdoin hankkia saman aikoinaan jossain toisessakin värissä. Sen jälkeen nuo pitkät neuletakit on aikalailla jääneet, viljelin niitä viimeksi asuihin joskus vuonna 2009.. Mutta hohoo, sille on syynsä kun en noudata sitä “jos et ole käyttänyt sitä vuoteen, niin heitä se menemään” -mantraa, jota kuulema pitäisi hokea joka kerta kun tekee vuosittaisen vaatekaappien kevätsiivouksen. (Niin siis minkä?) Olen äärimmäisen nihkeä luopumaan mistään, kun mietin aina että heiii kyllä mää nyt tätä vielä joskus käytän vaikken oo käyttänyt viimeiseen kahteen vuoteen! Niinkun nyt tuonkin neuleen kohdalla. Hoho, siitäs saitte, naistenlehtien elämänviisaudet.
Niin niihin himpulapaitoihin palatakseni! Tuo kyseinen himpula on peräisin Monkista, joskus vuosi pari sitten hankittu. Onneksi himpuluutta voi vähän häivyttää näin vielä nollakelien aikaan talvisimmilla villakangaspöksyillä (Monkista syksyllä hankittu) sekä paksummilla neuleilla (H&M:stä vuonna 2009 hankittu..)
Ainiin jee, kävin kampaajalla! Näkökyky palautettu ja juurikasvu hävitetty! Tosin mikä siinä on, kun se vaatii kampaajan jälkeen sen yhden omakätisen pesun ja laittamisen, ennen kuin sen saa asettumaan kivasti? Tuhersin kampaajan jäljiltä ihanan sileään tukkaan jotain kiharantynkää, ja lopputuloksena oli jotain ihme soiroja ja vaikutelma, että mulla on ehkä puolet vähemmän tukkaa mitä tavallisesti.
No mutta olipas siinä taas kolmen kappaleen verran asiaa ilman mitään informaatiosisältöä. No taito se sekin! Hei tsemppiä kaikille uuteen viikkoon! (Ja tsemppiä mulle alkuviikkoon, opari täytyy jättää tarkistettavaksi keskiviikkona aaaaaa!)
