Prunus padus maljakossa tai kahdessa

Pihallamme kasvaa suuri tuomi, joka kukkii yleensä toukokuun puolessavälissä, samoihin aikoihin kun itse täytän vuosia. Viime vuonna puu kukki eri aikaan kuin yleensä, ja synttärit ilman tuomenkukkia eivät jotenkin vain tuntuneet samalta. Se tunne, kun aamulla avaa makuuhuoneen verhot ja koko huone räjähtää täyteen valoa, vihreyttä ja tuomenkukkia, on mahtava. Se kiekuu kevättä samalla nuotilla kuin lammelle palaavat lokit.

En ole kummoinen viherpeukalo, mutta en usko että osaisin enää elää ilman omaa pihaa. Joka kevät jaksan ilahtua etupihalle ilmestyvistä pienistä sinisistä sipulikukista, joiden nimeä en koskaan muista. Tuomen alle kesäkuussa ilmestyvät lemmikit ovat etelänkevätesikkojen kanssa pihakukkien aatelia. Ilman omaa pihaa en edes tietäisi, mitä eroa on kevätesikolla ja etelänkevätsellaisella. Hyvin oleellista tietoa, voin kertoa. (En myöskään tietäisi, mikä on juolavehnä, pihatähtimö tai hevonhierakka. Tunne vihollisesi, sanotaan.)

Kolmisen viikkoa sitten näin tuomen oksissa lupaavaa vihreää. Keräsin risuja kirpparilta muutamalla eurolla ostettuihin lasipulloihin, olin epäileväinen, mutta toivoin parasta.

Ja kyllä vain, viikkoa myöhemmin ne kukkivat. Vaatimattomasti, mutta kukkivat kumminkin, neiti Nelivuotiaan piipunrassikukkaset rinnallaan.

(Neiti Nelivuotiaan maalaus muuten näytettiin Pikku Kakkosen postissa taannoin. Yhtään en ole polleana täällä. Kohta myydään isolla rahalla suuren taiteilijan piipunrassikukkaa, nii.)

Pronssinvärinen maljakko on kirpparilöytö, samaten kuin ärhäkänvihreä pitsiliina. Vuoden -52 sivistyssanakirjan olen dyykannyt paperiroskiksesta noin kymmenvuotiaana. Tykkäsin sivistyssanoista ja latinankielisistä ilmauksista jo silloin, ei mitään hajua mitä tämä piirre meikäläisestä kertoo :D. Pieni pronssinvärinen “taikalamppu” on ostettu jostain englantilaisesta new age -puodista. Taisin olla silloinkin kymmenen hujakoilla.

Ei mulla muuta. Kohta on kesä, jip jip!