BARE BONES

Last week I found myself
in an old, dilapidated paper mill,
with dark, secret passages
and colossal halls,
where dust-covered windows
sifted the rays of the sun outside
into softest, milkiest light.

We delved into the world of architecture photography
using a wide-angle, tilt-shift lens,
(or fish and chips lens as we'd call it :)),
checking that every beam and cable
was perfectly aligned right down to millimetre exactness.

Fortunately there was also plenty of time
to get lost in the space
and fill one's own memory card with souvenirs.




Viime viikolla löysin itseni
vanhasta, tyhjillään seisovasta tehdasrakennuksesta,
jossa oli mitä ihmeellisimpiä tummia käytäviä
ja suuria saleja,
joiden pölyttyneistä ikkunoista
valo taittuu läpi maitomaisen pehmeästi.
Luvassa oli millintarkkaa arkkitehtuurikuvausta
tilt shift -objektiivilla,
mutta onneksi aikaa jäi myös sopukoiden tutkiskeluun
ja oman muistikortin täyttämiseen.